MARKKINAPÄIVÄ

  Lahdessa oli tänään markkinapäivä. Koska aamusta oli sateisen oloista, menin ip. rääppiäisille. Osa tarjollelaittajista oli jo kolmen jäkeen lähtenyt tai kokosi tavaroitaan. Mutta oli siellä vielä jotakin jäljellä:
  Oli pottuja, porkkanoita, kalakukkoja ja friteerattuja mujeita. Oli erilaisia leipiä ja vehnäsiä, vaatteita ja lakunauhoja. Oli viipurinrinkeleitä, leluja ja pikaliimaa. Oli neulottuja sukkia ja lapasia, lisää vaatteita, kahvia ja pullaa. Oli vielä viipurinrinkeleitä, burgereita, luutia ja harjoja. Oli taas vaatteita, rottinkikalusteita, lisää kahvia ja pullaa. Oli kala-, ja lihasäilykkeitä, koruja ja huiveja. Oli hodareita, lihapiirakoita nakilla tai ilman, karkkeja joka makuun. Oli lisää vaatteita, lisää pottuja, lisää viipurinrinkeleitä, lisää säilykkeitä. Mutta ei ollut lisää pikaliimaa, eikä laisinkaan helppoheikkiä. Eikä tuoretta kalaa. Ehkä sitä olisi aamummalla ollut, mutta silloin ei ollut minua.
  Kuljin melko nopsaan torille ja ja sen liepeille pystytetyt kojut läpi, en ostanut mitään. Ei ollut tarkoituskaan ostaa, eikä herätteitä tosiaan ollut. Kahvit oli meiningissä hörpätä, kun ilmakin oli +12 ja puoliaurinkoinen. Mutta molemmat, vielä melko vähäpöytäiset kahvipaikat olivat aika täynnä kevään haistelijoita. Suuntasin Trioon ja vakikuppilaan.
  Jotenkin se markkinahenki, minkä muistan ennen olleen, on kadonnut Ei tosiaan huudellut helppoheikki: "Tästä lähtöö tavarata halavalla! Sutinan verran räkärättejä, kolome hajusaippuata, partahöylä ja Wilikinssonnin terät mukana ja partasuti kanssa. Maksaa kaks kymppijä! Eikö kellekkää kelepaa? Pannaan vielä puolj' sutinaa paria työkintaita ja kolome täiharavata sammaan satsiin! Koko kommeus kahella kympillä! Elekee viekö käsistä! Noh, kuka kerkee? Rouva sielä takarivissä, juur se, kellä on piisamikaulus! Ostakee ukollenna sellane paketti, millä pärjee aressa ja pyhässä!"

  Joo, eikä haissut kala, ei hevosenpaska. Mutta ehkä markkinamuistoni ovat muutaman ajast'ajan takaa Mikkelistä.

  Parhaiten markkinoista muistan viipurinrinkelin. Jo ajalta, jolloin en itse humuun päässyt. Mutta ukki-Aleksi tai isä-Erkki Mikkelissä joskus markkinapäivinä poikkesivat. Ja toivat aina vipurinrinkeleitä, tietysti. Kun rinkelista sitten Pertsalle "piippu" leikattiin, lasi mehua kyytipojaksi tarjottiin, meinasi viijä kielen ahteriin!
  Markkinoilta sain Aleksin tuomana ensimmäisen linkkuveisenikin. Se oli kaksiteräinen (lyhyt ja vielä lyhempi) ja siinä oli myrkynvihrreät "kuoret". Kapine säilyi kai jonkin aikaa, koska muistan, että ennen kuin se tyystin katosi, oli toisen sivun vihreä päällyste irronnut.

  Että sellasta markkinoista. Eli johan oli markkinat, markkinat, joista en osaa sanoa, olivatko ne turhuuden markkinat, mutta markkinatunnelmaan ne eivät minua saaneet, humusta puhumattakaan, sen osaan sanoa.

  Huomenna ei mennä markkinoille, johtuen siitä, että huomenna ei ole markkinoita. Eikä huomenna mennä Korkeasaareen. Se johtuu puolestaan siitä, että huomenna ei olla Helsingissä. Helsinkiin mennään lauantaina. Mutta ei mennä Korkeasaareen. Se johtuu sittä, että mennään Iiristä muutamaksi tunniksi kaitsemaan. Menevät Anna ja Joni syömään Jonin syntymäpäivän kunniaksi.
  Lähettivät tänään kuvan Iiriksen vanhemmat. Kuvan lähettivät Iiriksestä, joka on aloittanut lukuharrastuksen ihan Vonnegut'in Kurresta. Taitaa Dresdenin pommitukset likkaa vähän hirvittää. Mutta fiksu kun on, ymmärtää varmasti kirjan sanoman.

  Taidan lopettaa iltarupeaman tähän. Aamulla ajot jatkuu Pappilan metsässä. Muuten; tuota sanontaa käyttää velj'-Hanski silloin tällöin. Luulen imuroineen sen Seilonniemen pelihelvetissä Parkkisen Antilta.