VOINKO ANOA KORVAUSTA?

  Nyt se on loppu! Nimittäin Emmerdalen katsominen livenä! Olen tuota saippuaa seurannut vuosikausia. Siinä mielessä leppoisaa katsottavaa, että ei ole niin väliksi, jos muutama jakso jää silloin tällöin näkemättä. Yleensä sarjan molemmat arkipäivisin tulevat jaksot katselen suorana. Mutta raja se on minunkin rajattomalla mielenmaltillani. Se korsi, joka katkaisee Pertsan pinnan on työnsä tehnyt! Olen reilun parin viikon aikana nähnyt Emmerdalen kylkiäisenä noin tunnin verran typerää ennakkomainosta "Saturday Night Live"-ohjelmasta. Olen nähnyt suunnilleen saman verran jotain Pirkka-Pekan puheen höystämää MTV3-konsernin hymistelyä. Nämä muitten mainosten, siis maksettujen, lisäksi.
  Olen yrittänyt keksiä puuhaa mainoskatkojen ajaksi. Olen käynyt valmistamassa espressot. Olen poikennut "toimistolla" oikomassa mattoa, katsomassa lämpömittaria, lukemassa sähköposteja. Olen käynyt paskalla. Olen käynyt alakerrassa hengittämässä syvään, laskemassa sataan. Olen käynyt viemässä roskia. Silti päässä soi, aivoissa sauhuaa, silmissä mustenee. Täst'edes aioin tallentaa kaikki Emmerdalen jaksot, katsoa ne hermoja säästävällä tavalla. Jos nuo kaksi peräkkäistä jaksoa katsoo livenä, on esitysaika n. 60 minuuttia. Kuitenkin itse ohjelman kesto on n. 20 minuuttia per jakso, eli 40 minuuttia. Joten 20 minuuttia, eli kolmasosa, on muuta tarjontaa. Toki ymmärrän kaupallisten kanavien periaatteen; ne saavat tulonsa pitkälti mainoksista, nykyisin myös tietysti maksullisista kanavista. Rehellisiä mainoksia vielä joskus katsoisikin. Mutta kun kanavilla menee niin huonosti, että ne eivät saa mainosaikaansa myytyä kuin osittain, ne joutuvat suoltamaan omien ohjelmiensa ennakkomainontaa suurimman osan katkosta. Ja samaa lorua, joka paussi. Kun kuuden ja seitsemän välillä katselee viisi kertaa saman typerän, mutta pitkä, ylistyksen jollekin SNL-ohjelmalle, koettelee se rauhallistakin miestä. Ja ennen kaikkea rauhallista mieltä!
  Emmerdale on suunnilleen ainoa kaupallisten kanavien ohjelma, mitä olen pitänyt tapanani suorana seurata. Päivärytmistäni johtuen iltaisin tulevat sarjat, elokuvat, dokkarit, menevät tallennukseen. Ne katson sitten kun katson, mainokset pois kelaten. Täten en varmuudella pysty sanomaan, millainen on tilanne muitten, kuin MTV3-konsernin kanavien kohdalla. Saman verran mainosaikaa niillä joka tapauksessa näyttää olevan varattuna.

  Moni sanoisi, että "oma valita, ei oo pakko kattoo!" Niinpä on, siksi en enää kato. livenä.

  Mutta otsikkoon viitaten: Voinko hakea tv-yhtiöltä korvausta, jos verisuoni katkeaa päästä, kroppa halvautuu mielipahasta, tai humeeti alkaa muuten vaan sassaroimaan mainoskatkojen vuoksi?
  Tai voiko Hilppa vaatia kyseiseltä yhtiöltä korvausta, jos se on aiheuttanut telkeämiseni pyöreään huoneeseen? Vaikka kai korvaus kohdallani olisi nimellinen. Mikä ei tietysti olisi kohtuullista; uusia Pertsoja ei niin vaan tänne repäistä.
  Voinko vedota syyntakeettomuuteen, jos amokin vallassa ryntään ulos pelottaen naapurin taaperoilta vetelät housuun, yöunet huut helevettiin?

  Siinä oikeusoppineille pohdittavaa. Pohtikaapa äkkiä; jos ajattelemattomuuttani vielä suoraa Emmerdalea hairahdun katsomaan, saattaa ennakkotapaus olla käsillä ennemmin, kuin arvaattekaan.

  Sitten vielä keliasiaa, ei onneksi keliakiaa. Eilen oli niin liukasta, että, pakko tunnustaa, aamulenkki lyheni alla puoleen normaalista. Nastakengistä huolimatta. Ei ole mukavaa tallustaa, kun energia kuluu pystyssäpysymiseen. Ihan hyvin olivat väylät hiekoitettu, mutta märän jään päällä siitä ei paljon apua ollut. Hiekanjyvät pyörivät jalan alla, nasta ei jaksa jäähän pureutua.

  Tänä aamuna oli toinen tilanne. Muutama pakkasaste, ryynilunta, mikä oli tarttunut jään pintaan oli ripotellut vajaa sentti. Oikea unelmakeli, vaikka vähän tuuleskeli (huom. loppusointu!) Ensiöynä, huomisaamuna sataa vettä, sunnuntaina alkaa hieman pakastaa. Vaihtelevaa on ulkoilijan elämä. Mutta sitkeästi aion joka aamu varusteisiin tälläytyä, jääköön vaikka lenkki sitten lyhyeksi.