Selvitäppä tuo skitsofreenikolle, joka tasapainoilee sisätuntemusaistiensa kanssa. Skitsofreenikolla on oma näkökulmansa asioihin, oma ja oikeaksi luulemansa.
Mutta onko skitsofreenikon näkökulma väärä? Enemmistö ihmisistä varmaan niin väittää. Vaan kuka sen voi tietää? Onko enemmistön mielipide aina oikea? Miksei voi olla useampia todellisuuksia. Miksei kukin saa/voi olla oikeassa omansa suhteen, jos se tekee hänet onnelliseksi?
Todellisuuksia voi olla useita, jokainen haluaa uskoa omaansa. Valitettavan usein ihmisten näkemykset ovat niin ristiriitaisia, että kun kukin omaansa sokeasti uskoo, syntyy määrättömästi eripuraa, väkivaltaa, jopa kansanmurhia.
Kun mieleeni juolahti, ties mistä syystä, tänä aamuna sana "näkökulma", jäin käsitettä pohtimaan. Yksi asia johtaa toiseen, niinpä nyt tätä juttua kirjoitan.
Tuli näet siihen tulokseen, että kaikki maailman, no, ainakin maapallon, isot ongelmat johtuvat näkökulmasta. Sodat, ilmastonmuutos, nälänhätä, eriarvoisuus, kaikki ne ovat seurausta erilaisista näkökulmista.
Isis tiirailee elämää eri kulmasta, kuin läntinen maailma, Venäjällä ja Ukrainalla on eri perspektiivit vallitsevaan tilanteeseen.
Kommusistin sihtausväli eroaa oleellisesti kapitalistin vastaavasta, kristitty katsoo maailmaa toisin silmin, kuin muslimi.
Teollisuuskonsernin johtokunnan katsantokanta on jyrkästi erilainen kuin ekoihmisen, hiilikaivosyhtiön julkilausuma riitelee vihreiden julistuksen kanssa, öljyjättien linjoittama tie ja Greenpeacen käyttämä polku menevät totaalisesti ristiin.
Rasisti tsiikailee omasta putkestaan, humanisti omastaan, filantroopin ja misatroopin näkemykset ovat vastakulmia.
Kolonialisti on näkökulmansa kanssa eri linjoilla, kuin alkuperäisväestö, sademetsien hävittäjä ei ymmärrä otsonikatoa ja massiivisia sukupuuttokuolemia ennustavia.
Eli, mikäli haluamme maailmasta paremman, tulee meidän keksiä näkökulmasäädin. Siis värkki, minkä avulla voi kalibroida vastakkaisia näkökulmia lähentymään toisiaan, vaikkapa pikku hiljaa, piirun, pari, vuodessa. Jos hyvä jumala on olemassa, olisi hänen tällainen säädin pitänyt jo ihmistä luodessaan, vaikkapa sitten viimeisenä työnään, pyhitettynä lepopäivänä, jos aika ei muuten olisi riittänyt, jokaiselle asennettavaksi konstruoida. Koska hän ei kuitenkaan ole, minulle tuntemattomista syistä, nähnyt niin hyväksi tehdä, jää se ihmisen kehitettäväksi. Siinä sarkaa riittää, luulen. Ja samalla toivon, että sotateollisuuden parhaat aivot, hakkereiden eliitti, luonnotieteiden nerokkaimmat taitajat ja jokainen varteenotettava visionääri valjastavat yhteiset voimansa näkökulmasäätimen kehittämisen palvelukseen.
Edellä kirjoittamasta voimme päätellä, että näkö on selkeästi tärkein aistimme, koska näkökulmaero aiheuttaa niin paljon pahaa.
Vai voitteko kuvitella makueron, muuten, kuin henkilötasolla, johtavan isompiin koflikteihin?
Hajurakoa joskus pidetään, hajukulma on melko vieras käsite.
Kuulokulma tulee ehkä kyseeseen konserteissa, ja suurimmat sen aiheuttamat häiriöt ovat jääneet katsomopaikoista riitelyyn.
Tuntoero tulee kysymykseen mm. parisuhteiden yhteydessä; tunnot ja tunteet ovat, niin saatetaan väittää, erilaiset. Tuntokulma? En osaa kuvailla, mikä se voisi olla.
Kuvakulmaa ei sitten pidä sotkeä näkökulmaan; kuvakulmasta kiistelevät lähinnä elokuvaohjaajat, -tuottajat, ja -näyttelijät.
Lunta satelee hiljakseen, tulevaksi viikoksi povaillaan tosi kylmää. Toiveeni jääkeleistä näytetään otetun huomioon. Lumikenkäolosuhteiden suhteen on toteutuminen vielä "hänessään".
Kuva lumikenkäilyltä Jalkarannan edustalla aamulla 15.1.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti