Talvi tuli, ei puutu, ku lumi. Miinus 27 viiden kieppeissä perinteisessä elohopeamittarissa. Toinen aamu, kun en tohtinut lenkille lähteä. Vein kuitenkin Hilpan bussipysäkille, kävin samalla lähikaupassa. Tuossa aamummalla kirjoitin jo seinälleni autojen tyhjäkäynnistä, ei siitä sen enempää. Paitsi, että on toki hyvä kaaraa ennen lähtöä jonkin aikaa surruuttaa. Sehän on selvää, ettei ole kovin terveellistä, kun -30-asteinen rauta lyödään tuleen. Mutta jos olette sen kinnerinne jo kaupan pihaan ajaneet, ei moottorin kannalta ole tarpeen jättää mäntiä työskentelemään.
Eilen siis Hesassa käytiin. Onneksi tavataan Iiris niin usein, että vierastamisasta ei ole tietoakaan, ei puoli, ei toisin, vaikka vanhemmat muutaman tunnin poissa olivatkin. Mainio tyttö, kaiken kaikkiaan. Vaikka jäävi lienen sanomaan.
Tuleva jeditär Ii-He-Or-Tii valmistautuu yöpuulle.
Helmiltä ei sitten kasvainta löytynyt, ja
veriarvot alkavat vakiintua. Joku loinen kai suolistossa jylläili. Ei ihan
entisellään koira vielä ole, makoilee paljon, etc. Mutta parempaan päin
mennään. Ja tietää yhä, kuinka tulee Iiriksen ruokaillessa sijoittua.
Illalla kotiin ajeltiin. Kerrankin oli
moottoritietä mukava usmuutella; Keravan jälkeen liikenne hiljeni lähes
olemattomiin. Ruuhkaisella baanalla ajelu on minusta hermoja raastavaa hommaa.
Pitää olla tarkkana, kuin ketun pesällä, välimatka, taustapeili, nopeusmittari,
kaikkia on tarkkailtava. Ja kun tarpeeksi autoja on liikkeellä, kulkee vasen
kaista aina hitaammin, kuin oikea. Kertokaa mulle miksi? No siksi kai, että
joku lähtee ohittamaan seittemääkymppiä ajavaa rekkaa kaheksankympin nopeudella,
eikä ihan äkkiä ohituksen jäkeenkään palaa oikealle ajoradalle.
En juurikaan voi kehua kadehtivani
niitä, jotka sahaavat autoillaan Lahden ja Helsingin väliä aamua iltaa. Mutta
työ on siellä, missä on, eikä juna tai bussi valitettavasti sovellu jokaisen
raatajan raskaan tarpeisiin.
Elina soitti äsken, pyysi
tiivistämään keittiön tuuletusikkunat. Menen iltapäivällä, käyn samalla hänelle
viikonlopun eväät. Tiivistettäkin minulla sattuu olemaan; vasta maanantaina
sitä ostin (Lidl'in tarjouksesta, kuinkas muuten?!), kun ulko-ovemme kaipasi
uusia tilkkeitä.
Taloon, missä Elina asuu,
vaihdetiin ikkunat joskus reilut 20 vuotta sitten. Oli kyllä kelvoton
hankinta taloyhtiöltä. Olen niitä saanut melko uudesta asti säädellä, käyntejä
rukkailla. Aukipitolaitteet ovat, sanonko mistä, helat vielä syvemmältä. Kai ne
takuuajan jotenkin toimivat, koska taloyhtiö aikanaan ole reagoinut. Kun joskus
olen huoltomiestä jututtanut, on hänkin kiroillut ikkunoiden kelvottomuutta.
Elina haluaa pitää pienen muovikuusensa,
muut joulukoristeensa, vielä esillä. Meiltä häviävät nuo vempeleet huomenna;
tänä iltana riisutaan kuusi, korjataan rihkamat, huomenna
"neulasvapaa" imurointi ja muu siivous. Mehän ei Nuuttia ruveta
odottelemaan.
Ennusteet ovat sen kaltaisia, että
huomenna Hollolassa, kulttuurin kakkoskehdossa (Anttolan jälkeen) on tämän
jakson kylmin päivä. Sauvat saa huilata. Sitten lauhtunee kot'väen mieleisiksi
ulkoilukeleiksi. Nyt vaan, politiikkojen tapaan, peräänkuulutan. Tatamille
googletettu kiellitohtori kertoi, että "peräänkuuluttaa" juontuu
Ruotsin verbistä "efterlysa", ja että se on sävyltään arkinen,
voidaan virallisessa ja huollitellussa tekstissä korvata ilmaisuilla
"kaivata" tai "vaatia julkisesti. Koska tekstini ei ole edes
puolivirallista, puolivillaista pikemminkin, en vaadi julkisesti, vaan
peräänkuulutan lunta. Jäät ovat varmaan jo vahvoneet melkoisiksi. Siis
lumikenkäolosuhteita kaipailen. Muuten, Figerporin Jarlalle vinkki:
Kaupunkinjohtaja voisi sarjassa "peräänkuuluttaa".
Loppiaisen lopulliseksi lopukusi
kerron vielä episodin eiliseltä. Kun yritin kylässä avata tv:ta, en saanut
siihen herätevirtaa päälle. Ei, ku Jonille soittamaan. Siellä se napikka oli,
toosan alalaidassa. Laite päälle, teksti-tv tuli näkyviin. Eikä mistään
namiskuukkelista lähtenyt pois. Jotain kun painoin, ilmoitti aparaatti, että DVD-laite on asetuksena, mutta en päässyt siitäkään pidemmälle. Taas puhelin
kouraan, Jonin ateria keskeyttämään. Hän opasti minut laitteen tv-tilaan
saattamisessa. Olipa konstikas värkki, muutaman vuoden ikäinen 40-tuumainen Philips HD. Ei halunnut 40-tuumainen olla Peppen kanssa yksituumainen! Ja minä
kun olen pitänyt itseäni melkoisena mestarina selvittämään tekniikan ihmeiden
toimintaa ilman ohjekirjaa!
"Sic transit gloria mundi", teki
Iiriksen tuota toheltelua kommentoida. Ei onneksi vielä kuitenkaan osannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti