EPÄVIRALLINEN ETSIVÄKOKOKOUS
Komisaariot Palmu ja Susikoski katselivat Hotelli Aulangon kokoustilaan hiljalleen valuvaa ihmisjoukkoa.
"Paljon on porukkaa tullut, paljon jäänyt tulematta, paljon kutsumatta", tuumiskeli Palmu.
"Kun nuo ihmiset vaan saataisiin paikoilleen, ensimmäisen päivän ohjelma alustuksineen vauhtiin, voisin livahtaa kahville ja konjakille. Maistuis varmaan Palmullekin, voisi samalla poltella äijä sikarin, minä Coltin", Susikoski puolestaan aprikoi.
Kosolti väkeä oli tosiaan noudattanut kutsua ensimmäiseen epäviralliseen globaaliin etsiväkokoukseen. Ison veden takaa mukaan olivat ilmoittautuneet Hieronymus (Harry) Bosh, luutnantti Columbo, Philip Marlowe ja Perry Mason LA:sta, Kay Scarpetta Virginiasta, Nero Wolfe New York'ista, Navajojen heimopoliisi Joe Leaphorn Uudesta Meksikosta, tehtävästään eronnut poliisi Dave Gurney Delaware'sta läheltä Walnut Crossing'in kylää, sekä Dave Robicheaux syvästä etelästä.
Iso Britanniaa edustivat Barnabyt, Tom ja John, Midsomer'ista, komisario Morse Oxford'ista, itseoikeutettuina Hercule Poirot ja Sherlock Holmes Lontoosta, neiti Marple St. Mary Mead'ista, John Rebus Edinburgh'ista, komisario Banks Yorkshire'n maisemista, Roy Grace, Brighton'ista, Vera Stanthope Pohjois-Englannista, Charlie Resnick Nottingham'ista, sekä Jim Perez Shetlanninsaarilta sekä Ben Cooper ja Diana Dry Derbyshire'sta Peak District-luonnonpuiston maisemista.
Ruotsalaisten lukuisaa etsiväjoukkoa edustivat Kurt Wallander Ystad'ista, Crister Wijk, Joona Linna, Erik Winter, Leo Junker ja Alex Recht Tukholmasta, Erica Falk Fjällbacka'sta, Maria Wern Visbystä, Malin Fors jostain Östergötlandista, Andreas Knutas ja Johan Berg Gotlannista, Ann Lindell Uppsalasta, Komissario Fransson Göteborg'ista, Rebecca Martinsson suoraan Kiirunan keikalta, sekä hieman kuvitteelisemmista paikoista tulevat Van Veeteren Maardam'ista ja Gunnar Barbarotti Kymlingen'istä,
Norjan lähetystöön kuuluivat Harry Hole, Konrad Sejer ja Gunnarstranda Oslosta, sekä Varg Veum Bergen'istä,
Pohjoismaista edustajistoa täydensivät Carl Mörck, Kööpenhaminasta sekä Erlendur ja "Gunna" Gisladottir Reykjavikista.
Mma Ramotswe Botswana'n Gaborone'sta, Guido Brunetti Venetsiasta, Valdo Montalbano Sisiliasta, sekä komisario Adamsberg Pariisista kuuluivat myös osallistujiin.
Mukaan oli saatu, menneisyyden kovien nimien vastapainoksi siviilipukuinen etsivä Eljah Baley kaukaa tulevaisuudesta,
Kotimaisia paikallaolijoita Palmin ja Susikosken lisäksi olivat ensinmainitun oiva apuri Kokki (Virta oli valitettavasti estynyt), Mauri "Kippo", Kemppainen, ataripoliisit Takamäki ja Suhonen, Maria Kallio ja Hanhivaara Tampereelta.
Susikoski toivotti osallistujat jämäkkään tapaansa tervetulleiksi muutamin lausein, kertasi esityslistaa ja aikataulua, sekä kutsui paikalle ensimmäisen puhujan, asianajaja Perry Mason'in. Tämä asteli korokkeelle aloittaen puheensa hieman hapuillen; liekö kaipaillut tuekseen Paul Drake'a, vähintään Stella Street'iä? Vaikka Mason'in puhe asiaa olikin, alkoi yleisön mielenkiinto herpaantua. Ainoastaan siviilipukuinen etsivä Eljah Baley, joka istui, muihin ihmisiin tottumattomana, jopa heitä kammoavana, yksikseen sivupöydässä näytti kuuntelevan tarkasti. Simultaanitulkin välityksellä tietysti; yleisgalaktinen kieli poikkesi täydellisesti 2000-luvun alun englannista,
Kay Scarpetta, Maria Vern ja Malin Fors tuntuivat juttelevan innokkaasti ruotsalaisista huonekasveista. Konrad Sejer oli syventynyt filosofiseen keskusteluun islantilaisen Erlendur'in kanssa. Samassa pöydässä istuvat Adamsberg ja Gunnarstranda näyttivä kärsivän tupakantuskasta.
Onneksi Mason sai puheensa loppuun. Susikoski ilmoitti kahvitauosta. Columbo kysyi, ehtisikö hän käydä kuittaamassa avaimen, katsastaa huoneensa, kun ei ollut tullessaaan ehtinyt.
"Yes, of course", vastasi Susikoski suu jo napsaen. Columbo lontusteli salista ulos berberi heiluen, mutta palasi heti takaisin sanoen: "Anteeksi, mutta yksi asia vielä!"
"Minähän tuon jo arvasin", tuskaili Susikoski, mutta malttoin neuvoa Columbo'lle asiallisesti reitin respaan.
Kahvitauon jälkeen oli vuorossa Nero Wolfe'n esitelmä aiheena "Rikos ja orkideat". Sinällään kiintoisa esitelmä ei saanut osakseen kaikkien järkähtämätöntä mielenkiintoa.
Heimopoliisi Joe Leaphorn oli syventynyt kiivaaseen keskusteluun Navajo-intiaanien asemasta läheisesti mustien tilanteen tuntevan Dave Robicheaux'in kanssa.
Palmu aloitteli parin konjakin ryydittämää kuorsaamista Kokin yrittäessä pitää häntä hereillä.
Holmes kaipasi selvästi oopiumia, tohtori Watson'ia myös, ehkä? Dave Gurney riensi hätiin laittaen terävät aivonsa testiin vielä terävämpien kanssa.
"Kippo" ja Suhonen olivat sen näköisiä, että parempaakin tekemistä olisi. Takamäki tiiraili heitä vieripöydästä huolestuneen oloisena.
Poirot asetteli pöydällä olevia esineitä täsmälliseen järjestykseen kokeillen aika ajoin viiksiensä kuosin ryhdikkyyttä. Hänen vieressään Christer Wijk naputteli savukerasiaansa, jolloin Poirot kaivoi esiin hopeisen kotelonsa, valikoi tarkkaan, ja ojensi Wijk'ille tummanruskeaan paperiin käärityn turkkilaisen savukkeen. Tämä kiitti iloisesti nyökäten.
Hanhivaara kertoi Maria Kalliolle, kuinka kaipasikaan Irlantia ja kahden litran siiderilekkereitä.
Harry Hole ja Varg Veum, maanmiehiä kun olivat, vertailivat Oslon ja Bergen'in yöelämän hyviä-, ja huonoja puolia.
Van Veeteren tuntui löytäneen Barbarotti'sta sielunkumppanin, mistä lienee syystä?
Banks, Grace ja Barnabyt vertailivat alueellisten murhien määrää, ja yksimielisesti totesivat Midsomer'in olevan Englannin vaarallisin paikka.
Brunetti ja Montalbano keskustelivat syvällisesti korruption syistä ja seurauksista etelä kontra pohjoinen. Yksimielisiä tuntuivat olevan, yhtä laajaa oli, Sisiliassa ja Venetsiassa.
Ben Cooper ja Diana Dry olivat, ihme kyllä, mahtuneet samaan pöytään, mutta viileä ilmapiiri oli hyvinkin selkeästi aistittavissa. Ben ei oikein vieläkään tuntunut hyvksyneen sitä, että Diana oli, samasta arvosta huolimatta, korkeammassa virka-asemassa.
John Rebus tuntui tuumiskelevan synkkänä, että kaikkeen sitä vanha poliisi joutuu, juuri ennen eläköitymistä. Ja, että mikseköhän ne ole tänne pyytäneet Mustanaamiota, Teräsmiestä, Hämähäkkimiestä, Batman'ia ja ratsupoliisi King'ia?
Susikoski silmäili huolissaan salin tapahtumia. "Melkoista porukkaa! Niin syvä on kuin pitkäkin. Mutta totuus on armoton. Ei auta loitsu eikä rukous. Mikäli minä saisin määrätä, leivätön pöytä olisi pian katettu. Eikä olla vasta, kuin ensimmäisen päivän puolessa välissä!" tuumaili Olavi huokaisten.
Mutta tässä kirjoitellessahan hurahti aamupäivä pitkälle. Taidan laittaa tämän eetteriin, lähteä loihtimaan jonkinasteisen salaatin. Hyvää loppiasta laiskiaiset. Ettehän te mitään järkevää kuitenkaan tee. Tai voitte tehdäkin. Siinä tapauksessa nöyrimmät pahoittelut sanavalinnan johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti