KALAREISSUJA

  Nuorena olin melko innostunut kalastuksesta. Tuli Anttolassa verkkoja pidettyä, enimmäkseen Hanelin kanssa, joskus yksinkin, ympärivuotisesti. Kun Avokkaassa olleet verkot vuosien myötä rikkoutuivat käyttökelvottomiksi, olin vielä vuosia velj'-Hanskin verkkokaverina hänen pyydöillään. Aina Anttolassa ollessani; tuossa 70-, ja 80-luvuilla tuli kotikylään ajeltua ainakin pari kertaa kuussa, talvisinkin.
  Pari talvista verkkojuttua on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Älkää soimatko harvapäistä kirjoittajaa, jos hän on aiemmin muutamassa blogissaan samoihin tarinoihin tarttunut.
 
  Joskus 70-luvun alkupuolella oltiin viettämässä viikonloppua Västäräkissä, Tiusasen Hanskin luona. Meitä oli Hilppa, minä, Haneli ja H. Tiusanen. Perjantai-iltana hörpittiin viiniä, oisko ollu jäykempääkin? Lauantaina aamulla lähdettiin kokemaan Tiusasen verkkoja siitä ihan lähitienoilta. Saatiin joku hauki, isoin taisi olla kolmikiloinen. Oli kunnon pakkanen, ja kalat tietysti jäätyivät pulkassa tönköiksi. Kun oltiin lähes laiturilla, tuli meille Hanelin kanssa jostain asiasta verbaalista kädenvääntöä. Hanski nappasi isoimman hauen kuljetukseta, lähti minua kohti kala tanassa. Minä karkuun, minkä kintuista lähti. Olisin varmaan homman klaarannut, mutta liukastuin vähälumisella jäällä! Velj'-poeka oli hetkessä kimpussa; alkoi melkoinen mätke, kun haukea tuli milloin millekin poskelle! Kohta tointui Haneli, onneksi, ällilleen. Niin marssittiin naureksien sisätiloihin. Hauki syötiin myöhemmin päivällä; oli murea paisti, hyvin nuijittu!

  Toinen muisto on 80-luvulta. Hanski oli hankkinut ensimmäisen moottorikelkkansa, Yamahan. Lähdettiin eräänä lauantaiaamuna yli 20 asteen pakkasessa verkkoja kokemaan. Meillä oli reki perässä, reessä tarvittavat välineet, mm. korkkaamaton pullo Dry Vodkaa. Kirjoittamaton sääntö kuului, että vasta ensimmäiselle kalalle pullo avataan. Siinä meni tovi, eli useampi jata jouduttiin katsomaan, ennen kuin kalaa ilmaantui; tuli samasta pätkästä kaksi parikiloista järvitaimenta. Haneli narautti pullon auki, mutta mitä helevettiä?! Vodka oli jähmettynyt niin, ettei tullut pullosta ulos! Jäi sillä kertaa kaatajaiset ottamatta. Toki illalla saunaa lämmitellessä saatiin pullo sulaksi, suut makiaksi.

  Uistelukisoissakin Hanskin kanssa kävin useina vuosina. Oli sm-osakilpailuja, kuningassoutua, vaikka mitä. Ei me niissä koskaan oikeen pärjätty. Veneet ja välineetkin olivat melko alkeellisia verrattuna joittenkin upeisiin ja upesti varustettuihin pursiin. Mutta hengessä oltiin mukana.
  Kerran Puruveden Lohikuningas soutukisassa kävi seuraavaa: Kisahan oli keskikesälle sijoittuva vuorokauden mittainen koitos, ja siihen osallistuttiin soutuveneillä, joilla sai vetää ainoastaan yhtä uistinta. Kisa oli Hummonselällä (yli parikymmentä kilsaa pitkä aava) Oli kohtalainen tuuli, eli aalto oli melkoinen. Me jossain kohtaa päivää laitettiin kahvit Trangiakeittimellä supattamaan. Tuulen yläpuolella soutelevat kaverimme Paavilaisen Suhnu ja Hännisen Make saivat vainun korvikkeesta. He lillivät viereemme mukit ojossa kupillisia kerjäämään. Saivat myös. Vastalahjaksi lupasivat antaa hömpsyt Omppu Pomppua. Pullon piti olla narulla perässä muovikassissa (viileässä, tietty). Suhnu kelaamaan narua veneeseen. Hän nosti kassin riekaleet ylös, alkoi lointelemaan; muovi oli repeytynyt, omenaviinilekkeri tiessään! Poijaat, aikansa kiroiltuaan, miettimään, kuinka paljon pullosta oli jo juotu. Tulivat siihen tulokseen, että niin paljon, että se kelluu. Täytyy olla uskon vankka, kun lähtee rannattomalta selältä yli metrin aallokossa etsimään viinipulloa, jonka katoamisajasta, ei myöskään kellumisominaisuuksista, ollut täyttä varmuutta! Mutta etsimään lähtivät! Eivät muuten löytäneet, selvisi myöhemmin. Ihme, kumma!
  Illalla noissa mittelöissä tuuli yltyi lisää nostaen ukkospilveä. Järjestäjien veneet kiersivät varottelemassa, kehottivat rantautumaan pahimman ajaksi. Me yhteen harvoista saarista sitten mentiin. Tehtiin nuotio, ja paistettiin ainoa kalasaaliimme; reilu puolikiloinen ahven.

Vellokset uistelureissulla marraskuussa 2013

  Viimeisen kerran Hanelin kanssa kisoissa kävin 1990-luvun taitteessa. Ne olivat "Päijänne Uistelu" Sysmässä. Sitten, jostain syystä, loppui into, minulta. Hanski toki jatkoi uraansa; vehkeet paranivat, palkinnoillekin hän silloin tällöin pääsi. Päsee vieläkin, vaikka perheen, ym. myötä uistelureissut ovat harventuneet parhaista vuosista.

 Lähivuosina olen velj'-Hanskin kanssa käynyt, yleensä Lietvedellä, kerran pari vuodessa hermojani lepuuttamassa. On se lepuutusta, kun katselee hienoja maisemia tarvitsematta (lue saamatta) tehdä mitään. Korkeintaan saan ohjata sen aikaa, kun velipoika laskee 10-12 pyytöään veteen. Kuhaa ollaan  alku-, ja keskikesän iltoina ja öinä yritetty, lohikalaa syksymmällä. Joku kirous minussa on; ei juuri mitan täyttävää arvokalaa ole luokseni veneeseen hypännyt. Haukia aina jokunen, kun Haneli on päättänyt, että otetaan nyt edes muutama "hymypoika", ettei jää munat pataan.

Alkuheinäkuun yö 2012

Kuitenkin Hanski yksin, tai jonkun muun seurassa, poikeuksetta nostaa veneeseen kuhaa, taimenta, nieriää, lohta. Saattaa Haneli kohta suivautua, jättää minua pyytämättä pyytämään. Parempi kalantulolle olisi, että pysyttelisin omilla uistelureissuillani, eli yhden uistimen taktiikalla toteutetuilla. Sieltä joskus hauen, joskus ahvenen nappaan. Vaikka se ei tosiaankaan ole pääasia. Sillä jos kala ei nappaa, nappaa Peppe, kameralla.

Joiltakin reissuilta nappattuja.

  Verkkoja en ole viime vuosina liiemmin pitänyt. Pari halpaa minulla on. Joskus syksyisin uittelen. Kutuhaukea ennen tavoittelin toukokuussa, mutta norpparauhoituksen vuoksi verkkokalastus on ollut kiellettyä alkukesäisin.

  Pilkillä en ole koskaan innostunut kulkemaan. Joskus harvoin, huhtikuun lämpiminä aurinkopäivinä, olen saattanut reiän-pari kairata. Ei taida kuluva talvi tuohon poikkeusta tuoda.

  Reilu kolme kuunkiertoa, niin vedet ovat taas vapaina. Saapi nähdä, millainen "kalastuskesä" tästä syntyy?

Haneli viime kesänä Lietselällä pohtimassa, notta miksei tuu kallaa?