Istun CiaoCaffessa ja mietin, olen siis olemassa. Mietin mm. mr. Murphyn lakia. Sehan kuuluu, kuta kuinkin: Jos jollakin asialla on pienen pienikin mahdollisuus menna pieleen, se takuuvarmasti menee. No nyt on tassa sen lahemmin yksiloimatta eras juttu melko totaalisesti persielleen mennyt. Syyta oli niin sysissa, sepissa, kuin ahjossa ja pajavasarassakin. Asioiden kulku aiheutti vaivaa ja harmaita hiuksia (jokunen viela onnistui varia vaihtamaan), seka vaivaa ja jarjestelya. Mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi. Loppupeleissa saan kylla menna itseani peilista tiirailemaan; olen liian optimistinen, monasti myos turhan malttamaton. Mutta se siita, elama jatkuu, vaikka ei se katkolla tietysti ollutkaan.
Pakkanen meni ihan leikkipeliksi asken naytti auton mittari -10. Lunta vissiin alkaa satelemaan. Lupailivat ihan pariakymmenta senttia. On kai se aikakin; kolan otin varastosta 4.1.2016, eika silla ole viela kolailtu, kuin viiden minuutin harjoitus. Tassahan on muuten kaynyt niin, etta vuonna 2015 en kolaa varastosta ulos ollenkaan ottanut. Se aikakirjoihin merkittakoon.
Iiris on saanut ensimmaisen pulkkansa. Kuuluu tytto tykkaavan. Soitin eilen Hanelille. Lupasi tonkia varastoja, jos loytyisi lampaannahka Iiriksen alle pulkkaan laitettavaksi. Varmasti loytyy, vanhalta lammasfarmilta. "Piskolan tytoillahan" oli aikanaan muutama lammas. Ja Kossi-passi, passi, mika puski ovet auki ja hyokkaili ihmisia puskemaan. Lammasfarmin lampaat kerittiin kerita, monet villasukat minakin sielta sain. Mutta omia elikoitaan eivat tatini voineet syoda. Teurastamoon taisivat lampaat lopulta joutua.
Mutta nyt eksyin pulkka-asiasta turhan pitkalle. Piti kertomani, mita Anna selvitti. Samassa talossa Tiilikaisten kanssa asuu nuoripari, jolla on myos pieni lapsi. Perheen isa oli myos ostanut lapselleen pulkan. Sitten, kun olivat ulkona, oli silla itse laskenut parin sentin harmassa ja kivikossa, ties missa, liki sadan kilon jassikka! Rikkihan muovilulla meni. Tasta mies sadattelemaan, etta kylla ovat heikkoja, nykyajan pulkat. Ja oli meltonnut menevansa kauppaan valittamaan, vaatimaan uuden tilalle. Joo, pitaa se takuu olla, pulkallakin.
Pari kuukautta kun karvistellaan, paasee nauttimaan karvistelysta Anttolassa. Maaliskuun puolivalin paikkeilla on Hilpalla viikon loma. Kylla sita kovin odottaa, sinne paasya, kun on muutaman kuukauden poissa pysytellyt. Paasiaisen aikaan mennaan myos. Ja pian on jo tuokokuu, jaat huut helevetissa, jokaviikkoinen ajelu edessa. Muistanette, te, jotka ette ensi kesan lomianne viela ole lukkoon lyoneet; Hilpan lakisaateinen on kesakuu. En nimittain, ihan oikeesti, muista, koska Hilpalla olis ollu huonot lomasaat! Vinkkina vaan.
Mietintamyssyn alla on, ottaisko lasikuistin tyon alle. Pienella vinistelylla se kylla menee vuosia pois tiehensa. Mutta mielessa on ollu tilan tekeminen lampimaksi. Nyt se on ollu vaan kesalla kaytossa; yksinkertaiset ikkunat, ei eristeen haivaa. Vaan kun koneen sinne taas joutuisi tuomaan, vasta tehtya pihaa rikkomaan, kun perustukset ja salaojat pitaisi tehda. Joo, enpa viela tee paatosta puoleen, en toiseen. Toisaalta; jos asian paattaa, eika jahkaile vuodesta toiseen, niin se tulee tehtya. Eika tunnu missaan, paisi lompakon tienoilla saattaa hujeltaa.
Tassa oon kohlakkoin tunnin naputellut. Taytyy lahtea vahan kauppoihin, lahinna K-Markettiin, ennen kuin rouva paasee duunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti