Suomi sitten voitti maailmanmestaruuden. Voitti pelillä, voitti filmaten, voitti tuomarien avustuksella? Ihan miten vain, niin voitti.
Tietysti kanadalaiset näkevät asiat vaahteranlehden läpi, ruotsalaiset ovat kateellisia ja venäläiset ovat venäläisiä. Kyllähän Heiskasen lärviin osui oma maila. Oli siinä edeltävää huitomista, mutta jäähyn syy oli väärä. Björnisen filmaamisesta en osaa sanoa, en sitä livenä huomannut, enkä ole jälkeenpäin katsonut. Jos oli, filmaamista, niin sitten oli. Niinhän pelaajat tekevät. Kirjoittamaton sääntö tuntuu olevan, että se pitää tehdä niin hyvin, että tuomarit eivät huomaa. Pulinat pois, mitalit on jaettu.
Onneksi loppuivat kisat. Perin juurin kyllästynyt olen Blåkläderiin, nakkikioskin Wihelmiin, kolhun- ja lasinkorjaajiin, Moin murinaan ja moniin muihin kaupallisien tapahtumien edistämiseen pyrkiviin juttuihin. Niin kyllästynyt en sentään ole, että C Moren tilaisin. Urheilun seuranta kaupallisilta kanavilta kun rajoittuu suunnilleen lätkän ämämmiin.
Sadetta odotellessa tuntuu tämä viikko kuluvan; pitäisi sataa, mutta ei sada, pitäisi olla puotaa, mutta sataa. Nyt joka tapauksessa satelee. Aamupäivän oli satamatta. Eri tilanne vissiin Anttola cityssä. Se ei ole satamatta, nimittäin vierasvenesatamatta.
Koska puiden pilkkominen on jäänyt alkutekijöihinsä, sillä aina on ilmaantunut jotain muuta tähdellistä, menin aamulla kirveen kanssa töihin. Pari tuntia nahusin, sitten lopetin. Lopetin siksi, että linnuilla on pesiä ihan halkomalaanin tuntumassa. Tiaiset, mustarastaat, räksät, jopa pääskyset, ääntelivät hädissään. Olen sen verran hellämielinen mies, että päätin antaa lintujen ainakin hautoa rauhassa.
Raivailin sitten hieman venevajaa, keräilin valmiiksi jäteasemalle ja kierrätyspisteeseen vietävää. Vanha vesivaraaja, pari pientä sähkölaitetta, käytettyä moottoriöljyä, paperikeräykseen kuuluvaa, sekajätettä, niitä ainakin lähtee oikeisiin paikkoihin.
Nyt siis ulkona satelee. Tarpeen on vesi luonnolle. Ja istutuksille myös. Minä kirjoitan maha mielihyvästä huokaillen. Lounaaksi oli ahvenfileitä, pottumuussia ja porkkanoita.
Niinkin vanhoja olivat ahvenet, että eilen ne katiskasta otin. Eilen oli näet Hilpan duunaamaa kanakeittoa jäljellä. Eivät kuitenkaan ihan pilalle olleet kalat päässet menemään. Tässä saalis ennen perkausta.
Torstaina mennään kaupunkiin. Aamusta mennään. Ajetaan Metsäsairilan kautta. Kaupungilla on monenmoista hankittavaa. Rautakauppa, Motonet, Apteekki, joitain muitakin paikkoja pitää moikata. Viimeisenä tietysti Lidl. Pitkä lista on hankittavaa. Päivällä, klo. yhdeksi, ollaan sovittu tapaaminen vanhojen tuttujen kanssa. Jos ei sada, niin torilla, jos vettä pieksää, kuten luvattu on, niin sitten jossain sisätiloissa. Hauskaa on hetki turista sellaisessa seurassa, jossa ei ole n. viiteenkymmeneen vuoteen aikaansa kuluttanut.
Lauantaina vietetään Tainan ja Hanelin luona Katriinan ylioppilasjuhlia. Perhe Tiilikainen tulee tietysti juhliin, ja sitten saareen. He voivat viipyä maanantaihin saakka, sillä Annalla on silloin vapaapäivä.
Hyvä kun pääsevät edes vähäksi aikaa. Heinäkuussa sitten ovat varmaan enemmänkin. Olen valmistautunut lasten tuloon kokoamalla trampoliinin.
Hilppa puolestaan valmistautuu laatimalla torstaiksi sellaisen kauppalapun, että porukalle ei tule viikonloppuna nälkä.
Hämärä on pirtissä, taivas pilvessä, sade ropisee. Oiva ääni, tässä tilanteessa. Huominen lienee puotaa, eli nurmenleikkuupäivä. Torstaista eteenpäin onkin loppuviikko epävakaista. Eiköhän kuitenkin sopivia hetkiä trampalla pomppiseen jossain välissä ilmaannu?
Laitan vielä lopuksi kuvan joten kuten alkuun päässeeltä halkorantteelta. Nyt saavat linnut taas rauhassa paskoa pölkyn valkoiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti