Saunan/saunatuvan siivous tuli pyhäpäivän askareena tehtyä. Puoli päivää siinä meni. Sopivasti, sillä ennen kahtatoista alkoi hieman pisaroimaan.
Vaikka tilat eivät oli kovin suuria, niin kyllä aikaa tuppaa menemään, kun ensin kaikki pihalle heivaa, sitten pesee lattiatrallit/tomuttaa matot, lakaisee/imuroi, pesee letkulla/mopilla, öljyää lautee ja pesupenkit/pyyhkii pölyt, pesee vadit/tamppaa patjat, kantaa tavarat paikoilleen. Siis neljä ja puoli tuntia kahdelta ihmiseltä = 9 tuntia semitehokasta työaikaa.
Duunaillessa tulee mietittyä milloin mitäkin. Tänään tuli ajateltua rauhaa. Tuli ajateltua, että tilanne on mennyt sellaiseksi, että lännessä ylipäätään puhutaan Venäjän ja Putinin pahuudesta, panostetaan lujasti asevarusteluun, Suomessa puhutaan Venäjän ja Putinin pahuudesta, suitsutetaan "varmaa" Nato-jäsenyyttä.
Tuntuu siltä, että aseet, mitä järeämmät, kauheammat, tappavammat, ovat yleisenä ilonaiheena, isojen Natomaiden laivastovierailut kohottavat rintaa, ydinpelotteen odotus saa mielen rauhoittumaan, yöunet sikenemään.
Onko rauhan ajatus hävinnyt sodan alta? En tietysti kovinkaan tarkkaan mediaa seuraa, pääuutiset ainoastaan. Ei ole vastaan sattunut mielipiteitä tai ehdotuksia rauhan saavuttamiseksi aseettomin keinoin. Eikö kukaan tosiaan sellaista pohdi? No tietysti pohtii, mutta pohtiiko kukaan niin vaikutusvaltainen, että hänen ajatuksensa ylittäisivät uutiskynnyksen.
Totta kai Venäjän toimiessa kuten se toimii, on pakko Ukrainan puolustautua, Lännen antaa aseapua. Eli kun joku taho toimii tuomittavasti, tappaa ilman oikeutusta siviilejä lapset mukaan lukien, siinä sivussa sotilaitakin, puolustussota, aseet, kaikki sellainen tulee hyväksyttävämmäksi. Vaikka itsekin, pitkin hampain, olen kääntymässä Naton kannalle, mietin silti, että ei rauhanaatetta saa lakaista yhden Putinin takia maton alle.
Jospa viisaus minulla olisi löytää rauhanomainen keino tilanteen ratkaisuksi, sen kertoisin. Vaikka ei sille luultavasti merkitystä olisi. Arvovaltaisemmalta, ja paljon, taholta olisi tuollaisen ehdotuksen tultava, jotta se edes hieman herättäisi ajatuksia niiden pääkopassa, joilla merkitystä on. Eikä sellaista viisastenkiveä taida tässä tilanteessa löytyä, eikä sen kiven kääntäjää.
Tilanne on mikä on. Pahalta se tuntuu. Ja pahalta tuntuu koko ajan enenevä aseiden ihannointi, sotakaluston kaikkivoipaisuuteen uskovan kansanosan määrän nousu.
Vanha totuus on, että sodan ensimmäinen häviäjä on totuus. Hyvänä kakkosena tulee rauhanaate.
Sodasta toisenlaiseen. Tänä iltana käydään mailasotaa. Pronssisodasta ei ole ajatuksia, mutta loppuottelusta sen verran, että olisi aika viime keväinen tappio kääntää voitoksi. Parempaa peliä se kuitenkin vaatii kuin eilen USA:ta vastaan. Kaikki kunnia tietysti Jenkeille; jaksoivat neljällä pakilla pitää Leijonat tiukilla. Hieman huolimattomasti katselin eilen Kanadan ja Tsekin peliä. Vaarallisen hyvin kanukit pelasivat. Suomelta vaaditaan koko joukkeen onnistumista ilman isoja virheitä, ykköskenttää parhaimmillaan, loistavaa maalivahtipeliä ja Anttilan ratkaisevia maaleja. Muuten käy kylmät. Huom. Minä sentään esitin hieman spesifistisemmät ennakot kuin Jukka Jalonen aina ennen peliä. Harvoin olen niin ympäripyöreitä mitäänsanomattomuuksia kuullut. No, Jukka on loistava valmentaja, ei mikään spekuloija.
Nyt on aika nauttia Hilpan pyöräyttämä smoothie. Joten loppuun kuva kansallisromattisesta rapun alapäästä. Sellaiseen kuuluu näin keväällä akileija, tyräkki ja ahomansikka. Kesemmällä tilanne vahvistuu päivänkakkaralla ensimmäisellä rappusella. Pihanurmen ajan, penkkien laidat trimmaan, mutta rappujen kasvustoon en puutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti