tiistai 17. toukokuuta 2022

SOTAA, NATOA, LÄTKÄÄ...

  Sotaa, Natoo, lätkää,
  yht' kiinnosta ei pätkää. 
  Mieluummin hän sählää
  kuin asioita puntaroi,
  aivojansa aktivoi.
  
  Toinen hurja vetää sätkää,
  miettii aina sitä jätkää,
  joka kuvis' ajaa prätkää.
  Kansalle tää machoilee 
  vaik' kunto kohta rakoilee.

  Kolmas on niin tietävää,
  katsokaas sit' vietävää,
  kaiken se osaa selittää.
  Mut' muita tollo apinoi,
  itsensä näin deletoi.

  Peppe kiekko mielessään,
  sodan koittaa himmentää.
  Nato alkaa tympeyttää,
  liikaa toistaa, julkituo,
  toosa, some, uutisvuo. 


  Runosuoni puhkesi. Toivon, itseni ja harvojen lukijoideni puolesta, että se saadaan paikattua pikaisesti ja lähes ikiaikaseksi. Pystyisikön Mikkeli-reissulla ostamaan Puuilosta puhkeamattoman runosuonen?

  Tänään on sataa tuhnutellut pitkin päivää. Pieninä annoksina, joten hommiakin olen päässyt tekemään. Aamulla oli vuorossa huussin tyhjennys. Palanen kakkua, anglismia käyttääkseni. 

  Sitten polttelin muurin sisällä tynnyrissä vanhoja vaatteita. Naseva keli siihen tarkoitukseen.


  Pientä pisarointia pelkäämättä kävin kokemassa katiskan. Soutuveneellä, sähkön voimin, matkan tein. Tällä kertaa oli pyydykseen uinut matikka. Oli siellä muutama etusormen mittainen ahvenkin. Ahvenia oli ollut varmaan enemmäkin, päätellen matikan pinkeästä mahasta. Mahanahasta sanoisin, jos ei runosuoni olisi paikattavana. Matikan laskin takaisin. Tervetuloa talvelle uudelleen, jos katiska silloin on jään alle laitettuna. 
  
  Iltapäivä menikin sitten oleillessa. Paitsi että käytiin tulla itäpuolen niemellä. Minä nakkelin rannalta virveliä, Hilppa oli aseenkantajana, eli kiikutti haavia mukanaan. Vettä taas hieman ripotteli, ei oltu kauaa. Eikä tietysti kalasta tietoakaan. Kyllä minä olen melko kehno kalamies. Olen sentään yhdelle aterialle kalat saanut hommattua. Nimittäin Hanelilta nuottamuikkuja.  

  Hyvissä ajoin saunottiin. Kohta kai on katsottava uutiset. Natosta puhutaan, luulen. Eikä arvaus ole kovin valistunut. 

  Lätkästä sen verran, että eilen paloi pinna jenkeiltä pahasti. Leijonat kiittivät. Ylilyöntejä tuli Suomeltakin. Onneksi ei kukaan luokkaantunut pahemmin.
  Huomenna on vastassa Ruotsi. Siinä pelissä ei vissiin mennä yhtä jalkaa, käsi kädessä, Natoon. Siinä pelataan pisteistä ja kunniasta. Toivottavasti puhtain ottein. 

  Loppuun pari kuvaa luonnon heräämisestä. Vaahteran hempeää vihreää...


...ja helmihyasinttien sinistä. Oliskohan tuo preussinsinistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti