Aikamoista "eipäs, juupas"-meininkiä oli eilinen. Mutta vasta iltapäivällä. Kahteen asti oli ihan "juupas". Kävin kahdeksalta peräkärryn vuokraamassa. Sitten tyhjennettiin ulkovarasto joutavasta. Hilppa teki myös inventaarin takapihalla parvekkeen alla olevassa n. 1500X600X800 kokoisessa puisessa säilytyslaatikossa. Kolme tai neljä kottarillista sieltäkin löytyi pois vietävää. Hieman enemmän löytyi itse varastosta.
Kun kierrätysasema aukesi klo. 12, oltiin jo puomin takana. Kärryssä oli energiajätettä, sekajätettä, metallia, lasia, sähkölaitteita, muovia. Aseman toimihenkilö loi pikaisen katseen kuormaan, näytti, minne mikäkin tavara menee, veloitti 19 €.
Minä tein vielä toisen keikan jäteasemalle. Vein kaatamani omenapuun ja terijoensalavan roippeet. Se ei maksanut kuin käytetyn bensan.
Jo ennen kahta palautin kärryn. Selvisin viidellätoista eurolla, vaikka taksa on oikeastaan kaksi kymppiä. Olen tuossa autopesulassa tuttu asiakas.
Vielä anekdootti varastontyhjennystapahtumasta. Tienoolle ilmestyi kadunpuhdistusporukka. Kadun Katua kasteleva säiliöauto ajeli kylmän viileästi ohi välittämättä siitä, että peräkärry oli kuomu avattuna tien laidassa. Eli hieman kastuivat rojut. Ei niillä väliä, mutta mitä jos kärryssä olisi ollut satiinsohva pari taulua? Tarkistin vielä, ettei missään kadun varrella ollut ilmoitusta puhdistuksesta, kuten kaupungissa yleensä on, pysäköintikiellon kera. Ei ollut.
Sitten alkoi "eipäs, juupas". Haneli oli luvannut käydä katsomassa, joko Kiukuanselältä ovat jäät lähteneet. Lupasi käydä, kunhan ensi vetäisivät nuottaa Kaupinhauvasta. Ei ollut velj'poika kahteen mennessä soittanut. Minä pirautin Pesosen Heikille. Heguli kertoi, että Potinlahti on aika pitkälle jäässä. Sanoi myös, että länsireunalla oleva kallioon asti on kyllä sulaa, mutta laituriin ei ole mitään asiaa.
Puolen tunnin kuluttua Heguli soitti. Hän oli ajanut Kiukuanselän puolelle, ja kertoi sen olevan kokonaan jääpeitteen alla. Sanoi, että ette kyllä huomenna siitä läpi pääse.
Me, että ..kele! Tavoittelin Hanelia. Hän kertoi, että vesillä olevan veneen akku sassaroi, ja että illalla hän käy katsomassa.
Me miettimään, mennäkö vai eikö mennä? Päätettiin, että mennään, koska henkinen valmiustila oli korkea. Päätettiin, että jos ei veneellä Piskolasta Avokkaansaareen pääse, niin päästäänhän me soutuveneellä Potinlahdesta. Soutuvene, tapansa mukaan, talvehti Potinlahdessa, kaikelta varalta.
Illalla olin taas yhteydessä Haneliin. Hän oli käynyt tutkimusmatkalla.
"Jäitä siellä on. Tuuli on painanut niitä Piekälänsaarta kohti. Käyn vielä huomenna aamupäivällä katsomassa".
Niinpä me aamulla lähdettiin. Mikkelissä käytiin ostamassa Lidlistä viikon muonat, oltiin Piskolassa yhdentoista jälkeen. Haneli sanoi, että kyllä nyt pääsee. Hän oli käynyt kurkkaamassa, ja kertoi Leppäniemen päässä olevan muutaman sadan metrin matkalla puikkojäälauttoja.
Haneli oli jo tuonut veneen rannalle. Samoin ladatun akun. Hän tuuppasi rantatrailerin veteen, pian vene kellui. Ja hörähti käyntiin parilla pyöräytyksellä.
Päätimme lastata autosta kaikki tavarat jo Hanelin rannassa veneeseen. Siksi, ettei tarvitsisi Potinlahdessa murtaa jäätä laituriin pääsyä varten, vaan voisin ottaa Hipan sulan reunalta kyytiin.
Sitten Hilppa auton puikkoihin, minä veneen.
Tulivat ne jäät vastaan Leppäniemen sivulla.
Mutta ei vaikeuksia. Vähän kurvaillen pääsin lauttojen välejä pitkin helposti läpi. Muuten oli väljää vettä oli usmuutella.
Potinlahtikin oli lähes vapaa jäistä. Oliko Heguli piruuttaan eilen puhunut omiaan? En usko. Heikki on huumormiehiä, mutta ei pahantahtoisella tavalla. Lämmin sää ja navakka tuuli tekivät vuorokaudessa tehtävänsä.
Nyt täällä on paikat lämpiminä, vesi laitettu päälle, katiska nakattu järveen. Hilppa paistaa Hanelin eilen nuottaamina muikkuja. Mikäs on ollessa?
Vesi tosiaan laitettiin päälle. Kaikki pelaa. Pientä jamua hommassa oli, kuten yleensä aina. Nyt oli pyykinpesukoneen hana jäänyt auki, ja liitäntä koneen takana oli "valeessa". Kun tälläsin pumpun päälle, ehti irti ponnahtaneesta tuloletkusta valua hieman vettä lattialle ennen kuin ehdimme sulkea tulon. Siinähän meinasi tunteen kuumeta, perkeleitäkin kiiri ilmoille. Mutta konflikti on ohi. Ja pieni juttuhan se oli kaiken kaikkiaan. Nyt kävi käsky päivän ensimmäiselle aterialle. Joten muikkuja napsimaan.
Hyvin muuten näkyy järvelle, näin lehdettömänä aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti