Nyt näyttää siltä, että mikään ei ole ikuista. No, timanteista en tiedä, mutta ainakin Saimaan jäät Anttolan tienoilla alkavat nöyrtyä kevään edessä. Harviolta kuuluvat jo olevan melko vähissä. Sappulanselkä oli vielä aamulla jääpeitteessä, joka kuitenkin jo rakoili. Tämän päivän tuulet varmaan sieltäkin jäät vievät. Eli ensi viikolla saareen päästään. Jo on aikakin; siemenpotut alkaa olla kuin mitäkin lukkeja pitkine ituineen. Hyvähän se, tietysti, että niissä on jotakin itua.
Huomenna on äitienpäivä, joten sen merkeissä mennään. Elinan luona tietysti käydään. Maanantaina vuokraan peräkärryn. Tarkoitus on tyhjentää ulkovarasto turhasta roinasta. Tyhjentää periaatteella, että kaikki, mikä ei tunnu oleellisen tärkeältä, saa lähtöpassit. Ei periaatteella "tiijä vaikka joskus tarviis!"
Varastosta löytyy mm. iso määrä suksia. On murtsikoita, on laskettelusuksia, on aikuisten, on lasten. Ne ovat lähes museotavaraa, joten uusiokäyttöä ei ole. Irrotan siteet, jäteasemalle niille kuuluviin paikkoihin ne päätyvät. Samoin löytyy hyllyllinen minun tekun aikaisia kansioita ja papereita vv. 1978-1981. Poltettavaksi päätyvät. Löytyy sieltä joitakin rikkinäisiä sähkölaitteita, monenlaisia listanpätkiä, vanhoja katuharjoja ja haravia, ties mitä muuta. Onpa yksi yli 30 vuotta pöyrinyt moottorisahan romukin. Osoite tulee olemaan Salpa Kierron Hollolan lajitteluasema.
Ja tästä aasinsiltana: Jos olisi kaksi moottorisahan romua, tekisin, kuten remonttimies NM 1980-luvun puolivälin paikkeilla eräällä kerrostalotyömaalla Hyvinkäällä. Tämä oiva heppu tuli töitä kyselemään, kun oltiin monttuvaiheessa. RT. oli vastaavana, minä työmaamestarina. NM kehui taitojaan. Me palkkasimme, koska remppamiestä kaivattiin. Remottimies raksalla tarkoitti siihen aikaan sellaista kaveria, joka osasi jonkin verran sähköhommia, hitsausta, pieniä korjaustöitä sähkökoneille, jos talvella tarvittiin höyryä, remppa huolehti höyrykopista, samoin valujen lämpölankojen asennuksesta. yms. Osoittautui kuitenkin, että haksahdimme pahan kerran. Puheet olivat NM:llä taitoja suuremmat. Mutta sen verran hän osasi, että teki kahdesta risasta moottorisahasta yhden toimivan. Se oli heti alkuaikoina, kun emme olleet vielä tajunneet miehen kykyjen rajallisuutta. Kun työpäällikkö oli sitten käymässä työmaalla, sanoi RT: hänelle: "Palkattiin muuten kunnon remppa! Se teki kahesta paskasta moottorisahasta..." minä ehdin livauttamaan väliin "yhen kelvottoman!" Vitsinähän minä sen heitin. Mutta enteellinen lohkaisu.
Kun saadaan varasto maanantaina siivottua, ollaankin valmiita Anttolaan. Eli tiistaina tai keskiviikkona lähtö tapahtuu. Haneli tarkentaa vielä, kunhan käy ehkä maanantaina ajelemassa veneellä Paajalansalmella ja Kiukualla.
Potinlahti on pitkälle jäässä, kuten on ollut viime vuosiana joka kerta, kun ensimmäistä kertaa ollaan saareen menty. Alumiinpaatti on toiminut murtajana, joten tavarat autolta ollaan veneeseen saatu. Näin tulee käymään tänäkin vuonna.
Kyllä sormet jo syyhyävät. Eikä tarvitse muutamaan viikkoon kolmiloikkaa hypellä, sen verran puuhaa piisaa.
Pitääköhän meidän syksyllä jatkaa saarielämää pitkälle marraskuuta? Että tulisi tavanomainen kuusi kuukautta täyteen? Tiijä häntä. Riippuu tilanteesta, riippuu ilmoista. Siinä mielessä ei väliä, sillä meidän kahden paikan asumiseen ei liity mitään veroteknillisiä seikkoja. Vähän veroa maksetaan vähistä tuloista, oli niin tai näin.
Loppuun kuva siniseltä Saimaalta, otettu 8. toukokuuta 2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti