Lähdin aamulla dallaamaan kuntakeskukseen. Tarkoituksena oli käydä kirjastossa, apteekissa ja Prismassa. Muutaman satametrisen käveltyäni muistin, että en ollut ottanut maskeja taskuun. Eiku hakemaan!
Uusi yritys. Puolessa välissä muisti palautui taas; lompakko, kele, oli sekin jäänyt kotiin. "Sitä en kyllä hae!", tuumin. "Puhelimella voi maksaa, siitä löytyy myös kirjastokortti ja kelakortti", tarkensin asioita mielessäni.
Kelakortin avulla voi osoittaa Hollolan Apteekin kanta-asiakkuuden. Yleensä sen todistan luettamalla viivakoodin ajokortista. Puhelimeen ladattu kirjastokortti toimiin hyvin lainausautomaatilla, mutta sillä ei pääse sisään. Jostain syystä omatoimiaikoina käytössä oleva lukija, joka aukaisee oven, ei suostu toimimaan puhelimen kortilla. Mutta kirjasto on arkisin auki yhdeksästä alkaen, sillä samoissa tiloissa on kunnan palvelupiste. Joten lompakon hakeminen ei ollut tarpeen. Ainoa, että S-bonus jäisi saamatta. Kyllä sekin kortti on googelepayssa, mutta yhtä rumppoomista on ensin vaihtaa sovelluksessa käyttöön bonuskortti, sitten takaisin maksukortti.
Joopa joo, sellaista on nykyaika. Ei tuota posaa juuri tarvitse perstaskua venyttämässä pitää. Vielä kun ajokortin siihen saisi. Jostain syystä kehitteillä ollut digiajokortti ei ole edennyt.
Aletaan olla tilanteessa, jota jo joskus viime vuosituhannen lopulla Hanelille ennustin. Sanoin hänelle, puhelinta näyttäen, että tulee aika, jolloin tässä on henkkarit, lompakko, kaikki, mitä mukanaan tarvitsee pitää. Haneli nauroi persettään repien, sanoi, että ei taija ihan het'huomenna tulla!
Jälkihuomautuksena edelliseen: Ei tuo ennakointi, mitä Hanelille julkitoin, ollut omaa näkemystäni, vaan olin sen jonkun viisaamman visioinnista bongannut.
Sellaiseksi on muisti siis mennyt. Ei kannata sille paljon naureskella. Täytyy vain toivoa, että kaukana on vielä aika, jolloin palaan takaisin kysymään, että minnes minä oli menossa?
Pääsiäinen on ovella. Lammasta ollaan aamulla, ennen "Muistin mestarin" matkaa, käyty ostamassa. Samoin muuta tarvittavaa. Minä hankin Prismasta Marsikin Arinaleipää. Siltäkin osin on pääsiäinen turvattu.
Huomenna siivotaan, vielä kaupasta jotakin haetaan. Sitten saavat vieraat tulla. Ai niin, pitää kuitenkin yksi reissu ennen sitä tehdä: pajunkissoja noutaa. Oletan, että paikka (vanha pelto keskellä omakotialuetta), mistä olemme joka vuosi pajunkissoja hakeneet, on kunnan maata. Rikos se taitaa olla joka tapauksessa. Mutta vuosien saatossa havaittujen jälkien perusteella rikoksentekijöinä emme ole läheskään ainoita.
Loppuun laitan kuvan nuotan potkimisesta. Pääsisiköhän sitä juhannuksen kantissa tuota touhua katselemaan?
Ja sama käänteisissä väreissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti