HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

  Hieno pääsiäispäivän aamu. Lenkille lähdin 6:20 auringon noustessa pilvettömälle taivaalle. Kun ennen kahdeksaa palasin, olivat lapset jo hereillä. Olivat nousseet etsimään pääsiäispupun yöllä piilottamia yllärimunia. Ja olivat löytäneet myös.

  Joopa joo. Puput toivat munia? Tai tiput? Tai noidat? Vaikea sanoa. En ollut näkemässä. En ole nähnyt joulu-, riihi- tai navettatonttua, peikkoa, enkä hammaskeijua myöskään, vaikka kyllä ne ovat olemassa. Hieman salamyhkäisiä ja intimiteettisuojastaan tarkkoja vain ovat. 

  Tulin aamulla dallatessani miettineeksi kaikenlaista. Sitäkin, että talvi- ja jatkosodan kokeneet alkavat harveta. Mutta ei hätää. Kyllä me 1950-luvun alussa syntyneetkin olemme sitkeää väkeä. Olemme eläneet Markus-sedän ja kreivi Creutzin ajan, todistaneet Aku Ankan maahan tuloa, kuunnelleet putkiradioista Kekkosen ensimmäistä valintaa, Maamiehen tietolaaria, Lauantain toivottuja, Politiikan arkipäivää, Baskervillen koiraa ja muita kuunnelmia, kokeneet television yleistymisen, nähneet Rin Tin Tinin, Lassien, tohtorit Ben Casey ja Kildare, Tupla ja kuitti-ohjelman Kirsti Rautiaisineen, Levyraadin Jaakko Jahnukaisineen, Kauko Saarentauksen piippuineen, Tänään kotona-ohjeman, nauraneet Maxwell Smartille ja Jatkoajalle, hypännneet Peyton Placesta Twin Peaksiin, siirtyneet pennittömään rahaan, tanssilavoilta diskoihin, tangosta rokkiin, rasvaletistä beatlestukan kautta hippilookiin, hypänneet käsivälitteisitä puheluista automaattikeskuksien kautta kännykkäaikaan, ajautuneet kylän juoruilijoiden ja riidankylväjien sinänsä viattomasta aikakaudesta somen kaikenkattavaan sekamelskaan, hyvästelleet sälesukset, raappahousut, jalkarätit, haitarijatsarit, nailonpaidat, tupeeratut tukat, kansakoulun, pankkikonttorien verkoston, peltikatolla kälvätyt muikut, kirkkoreet, pyhät, jolloin kaikki paikat olivat kiinni, viinanmyyjät torin kulmilla, kuusipäiväisen työviikon. Jollei tuossa läyhkeessä jalostu sitkeäksi ihmiseksi, niin missäs sitten?  

  

  Sellasta. Ei kannata otta kovin tosissaan näitä sepustuksia. Ehkä mieluummin miettien, oliko ennen kaikki paremmin?  Minusta joku asia saattoi olla, joku ei. Vaan turha niitä kaipailla, menneitä aikoja. Takaisin ne eivät tule. Onneksi.