Ilma päätti muuttua sateesta poutaiseksi. Jopa aurinko ilmestyi aamulla ilahduttamaan. Eli lähdettiin pilkille. Mukava siellä oli istuksia, selkä vastatuuleen, nokka kohti aurinkoa.
Pari tuntia jäällä vietettiin, muutama reikä kairattiin. Kalansaalis oli olematon. Hannu sai yhden ahvenen, muut vähemmän. Mutta maailman asioita pantiin urakalla järjestykseen. Siltä osin asiat ovat kunnossa. Viimeistä silausta vailla. Se silaus on, että maailma tekemästämme urakasta ottaa vaarin. Saattoi siis mennä turhaksi työksi. Maailma ei ole hanakka ottamaan muutaman pilkkihenkilön järjestelyjä kuuleviin korviinsa, luulen.
Pilkkireissun aikana muhi possunpaisti leivinuunissa lanttujen, porkkanoiden ja sipuleiden ympäröimänä. Potut keitettiin kaveriksi. Tulivat jäällä taivaltamisessa menetetyt kalorit pian korvatuksi. Hyvää evästä, vaikka oli puolukkahillo oli unohtunut kotiin.
Iltapäivällä alkoi pilveillä, mutta sateelta säästyttiin. Saunassa käytiin hyvissä ajoin. Pientä iltapalaa, uutisia, Emmerdalea, suoratoistoa. Viimeksi mainittu jouduttiin hetkeksi keskeyttämään, kun Iiris ja Liisa soittivat videopuhelun. Melko kaoottinen se aina on, videopuhelu, kun Iiris pitää puhelinta. Tytöllä tuppaa olemaan aina jotain näytettävää. Sellaista näytettävää, mitä täytyy laukata etsimässä milloin mistäkin. Puhelin kädessä siis. Mutta kyllä häilynnän seasta päästään lapsiakin näkemään, heiltä kuulumisia kyselemään. Iiris uteli. että koska hän pääsee saareen. Kerroimme, että kunhan jäät lähtevät, niin koska vaan. Iiris kysyi, saako hän ottaa kaverin mukaan. Mehän tietysti lupasimme. Sitten Iiris vielä muistutti minua siitä, että olin luvannut rakentaa majan. Niin kai olin tullut luvanneeksi. Yks puhe ku Sulkavan miehen sökössä: maja tehdään, yhteisvoimin, yhteisen suunnitelman mukaan. Se tulee olemaan hauskaa! Ehkä lopputulos suorastaan naurettavaa.
Eihän tässä ole enää kuin reilu viikko, kun perhe Tiilikainen tulee pääsiäisen viettoon Hollolaan. Niin ja Lahteen myös. Päästään kunnolla lapsia jututtamaan.
Huomenna lähtee moottorisaha laulamaan. Ajattelin kaataa saunarannasta muutaman tervalepän, ehkä jonkun haavankin, rantatöyräältä jääälle. Ihan maisemallisessa tarkoituksessa. Pimentävät suotta, eivätkä nuo puut pitkälle työntyvine oksineen mitään komistuksia ole. Pätkin rungot jäällä, roudaan törmälle odottamaan toukokuuta ja kirvestä. Oksasavottaan tulee Hilppakin osallistumaan, eli risut raahataan maalle läjään.
Kyllä niistä puista klapeja monta saunanuunillista syntyy. Teen pinon metsään, olkoon siellä kuivumassa vuoden, pari. Kunhan liiteriin tulee tilaa, kärräilen sinne. Voi olla, että en isommin muuten puuhommiin ala. Vaikka jos tekemisen puutetta ilmaantuu, saatan pari pystyyn kuollutta mäntyä kesällä kaataa. Ja nuori koivikko saunan itäpuolella kaipaa pian harvennusta. Riippuu mielihalusta, akuutti tarve ei aja moottorisahaa käyntiin nykäisemään.
Siinä tälle illalle. Ja ilman pienintäkään kommenttia sodasta, lakoista, kehysriihestä. Tai ei ihan sentään. Alussa mainitsemassani maailman asioiden kunnostamisessa noihinkin puututtiin. Vaikka tosiasiassa vähän me jäällä ikävistä asioista juteltiin, enemmän mukavista. Elämässä tarvitaan vastapainoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti