Jo alkavat peltoaukeat luovuttaa lumipeitettään. Samoin aurinkoiset tienlaidat ovat paljaina. Valkovuokkojakin eilen bongasin lämpimältä pientareelta. Yöt ovat olleet plussan puolella, päivisin plussaa 15. Eivätköhän ala järvien rannatkin hiljalleen sulaa?
Lenkillä saa sieraimiinsa maanläheistä hajua; mullan ja koiranpaskan. Paljastuneita koiran jätöksiä täytyy varoa. En niistä kuitenkaan marmata, enemmän kismittää ihmisten nakkelema roina. Pakko sanoa, että edellisvuosia vähemmän näyttää roskaa teiden varsilla olevan. Yksi merkillepantava muutos on tupakka-askien puuttuminen. Näkyy selvästi maisemassa tupakoitsijoiden raju vähentyminen. Osittain luonnollista poistumaa, osittain järjen voiton aikaansaamaa. Tuo tupakoitsijoiden väheneminen.
Aamulla kävin Vianorilla renkaiden vaihdossa. Pienen lenkin tein Renkomäen maisemissa homman valmistumista odotellessa. Dallatessa näkyi sama ilmiö kuin Hollolassakin; roskien määrä oli yllättävän vähäinen. Jotain hyvää tähän murheellisten uutisten aikaan.
Vilkaisin piruuttani satelliittikuvaa Avokaan seuduilta. Ei siellä vielä tietysti sulia paikkoja näkynyt. No, Rupakossa, Kuparonvirassa ja Väätämössä toki oli jäätöntä.
Koska lunta on vielä jonkin verran, näkyi kuvasta selkeästi, missä on avohakkuita viime vuosina tehty.
Infrapunaominaisuutta käyttäen oli helppo havaita valkeat aukeat ja puuston peittämät punaruskeat alueet. Osa valkeista länteistä on tietysti peltoja, mutta ne suunnilleen osaan paikallistaa. Kyllähän noita metsiä näkyy hakatun. Pitäisiköhän tulostaa kuva, ihan korvasienen mahdollisia kasvupaikkoja ajatellen?
Tämä on odottelun aikaa. Jos olisi kevät lähivuosien tapainen, niin viikon kuluttua liploteltaisiin saareen. Mutta nyt menee viikkoja vähintään kaksi, ehkä kolmekin. Tarkastin, jottei tulisi paskaa puhuttua, hieman asiaa. Saareen päästiin viime keväänä 26, huhtikuuta, v. 2020 23. huhtikuuta, vuonna 2019 27, huhtikuuta ja v. 2018 4. toukokuuta. Noita vuosia aiemmat tilastot eivät kerro jäitten lähdöstä, sillä Hilppa ei ollut vielä eläköitynyt, joten ensireissu sijoittui sopivaan viikonloppuun.
Jäissä ollaan neljänä edellisenä keväänä saareen sohlattu. Yleensä Kiukuanselällä on ollut puikkojäisiä lauttoja, kun olen Hanelin rannasta usmuuttanut. Potinlahdessa olen joutunut murtajan töihin, sillä se on tunnetusti kylmä ja varjoisa paikka. Jäissään, muttei päissään, tulee oletettavasti tänäkin vuonna ensimmäistä kertaa saari veneellä saavutettua. Kunpa se päivä koittaisi pian.
Sitä päivää odotellessa jatkaa elämä vahalla radalla. Olen musiikissa kuuntelemassa joitakin minulle hieman tuntemattomaksi jääneitä artisteja ja bändejä. Mm. Foo Fighters ja Kurt Vile ovat soineet kuulokkeissa. Varsinkin jälkimmäinen miellyttää kovasti.
Loppuun en laita kuvaa edellisvuotisista jääsärkijähommista, vaan laitan Andy Warhol-vaikutteisen joutsenkuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti