Uusi Lidlin lehti mainostaa Smart Home aloituspakettia. Siihen kuuluu reititin ja kaukosäädin. Nämä hintaan 69.99 €. Lisävarusteita voi sitten hankkia tarpeensa mukaan. Smart Homen avulla voi ohjata kodin valaistusta sohvalla kököttäen joko Lidl Home-sovelluksella tai kaukosäätimellä. Ajattelin, aikaani seuraavana ja uutta mielihyvin kokeilevana, että tuollainen! Mutta tarkemmin esitteeseen perehdyttyäni tulin toisiin aatoksiin. Smart Homen avulla voi valita sävyn värillisiin valoihin jopa 16 miljoonasta vaihtoehdosta. Vaikka eläkeläisellä on aikaa, niin ei sentään loputtomiin. Johan yhden valaisimen vaihtoehtojen läpikäymiseen menee vähintään 4500 tuntia, vaikka sekunti per vaihtoehto olisi vauhti. Ja valaisimia on huushollissa aika monta.
Vakavasti puhuen en vakavasti systeemin hankkimista harkinnut. Kevyesti puhuen en harkinnut kevyestikkään. Eikä harkitsemattomia hankintoja ole syytä tehdä.
Plussalle meni säätila. Yhteinen hiihtoretki kesänaapureiden kanssa täytyi perua, koska vettä Vesijärven jäälle on noussut runsaasti. Aamulla olivat Hollolan kulkutiet luistinrataa tai sohjoa, eli en aamulenkille mennyt. Liikunta jäi siten liikuttavan vähiin. Lähinnä liikuin autolla, kauppaan ja päivällä äitiä katsomaan. Huomenna täytyy topistautua, lähteä liikkeelle, siis ilman autoa. Liukasta voi olla, pikkupakkasta luvataan yöksi. Nastakengillä kuitenkin pärjää.
Huomenna ip. mennään sitten Espooseen Liisan synttäreille. Pienimuotoiset kekkerit ne ovat, ja vähät vieraatkin tulevat porrastetusti. Koronarajoitusten puitteissa mennään.
Ensiviikon torstaiksi päätetty lähtö Anttolaan taitaa siirtyä muutamalla päivällä. Ilmaantui muuta juttua lauantaiksi ja sunnuntaiksi (6-7. 3.). Mutta maanantaina 8.3. saari kutsuu. Edellyttäen, että ei tule uusia suunnitelmia.
Tuosta "edellyttäen että"-sanonnasta tuli mieleen yksi juttu. Menin, eli pääsin, heti tekun jälkeen Hakalle mestariksi. Ensin nuoremmaksi, muutaman vuoden kuluttua vastaavaksi. Tämä sattui alkuvuosina. Olin ystäväni Reiman vetämällä työmaalla apumestarina. Reima on se se sama koiranleuka, josta kerroin vastikään blogissani (13 606 per. 21.2.20121). Joulu lähestyi, ja meille mestareille virtasi tavarantoimittajien ja alaurakoitsijoitten lahjoja. Eli Vodkapulloja ne yleensä olivat, joskus juustokoreja myös. Myös Peltosen Puutavaran myyntipäällikkö toi meille pullot, taisivat olla peräti konjakkia, sekä joulukortit saatteena. Reima luki korttinsa ja sanoi "eiköhän tehdä jekku. Korteissa luki Toivotamme Teille hyvää joulua ja menestykästä uutta vuotta! Toverini kirjoitti perään
Edellyttäen, että tilaatte meiltä heti alkuvuodesta kolme kuutiota raakahöylättyä kakkosnelosta.
Ajetaanpa tänään töistä Peltosen Puutavaran kautta!", sanoi Reima silmää iskien.
Niin teimme. Firman tj. ja omistaja oli Peltosen Jussi, meille molemmille, etenkin vuosia minua kauemmin mestaroineelle Reimalle, kovin tuttu mies, sillä Lahden Haka osti lähes kaikki puutavaransa hänen firmaltaan.
Me siis työnnyimme ennen viittä johtaja Peltosen huoneeseen. Reima läjäytti heti manipuloidun kortin pöytään, sanoi "katoppa Jussi, millasia kortteja sun alainen meille laittelee!"
Jussi otti kortin, sitä hetken tiiraili, sitten hetken meitä. Meni tovi, ennen kuin sytytti, ja hän repesi nauramaan. Kyllä Peltonen Reiman tiesi. Olihan hän monet ravintolaillat Hakan mestareille ja työpäälliköille isännöinyt. Yleisesti oli tiedossa, että noissa kemuissa muut ryyppäsivät, mutta absolutisti Reima tuli känniin ja piti suurinta showta!
Joopa joo, nauruksi meni se jekku. Oli Reimalla asiaakin Peltosen Jussille. Hän tarvitsi oman talonsa työmaalle alkuvuodesta puutavaraa, ja neuvoteli samalla niiden hinnoista. Neuvottelut sujuivat muistaakseni leppoisasti ja uskoakseni ne päätyivät ainakin ostajaa tyydyttävään lopputulokseen.
Sellaisia ostosajatuksia ja muistoja tänään. Eikä kannata pelätä mustaa miestä, tuumii Peppe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti