Kun pakkaset tulivat, niin alkoi taas näkyä juttuja saunojen, ylipäätään puulämmityksen, vaikutuksesta. Siis päästötasoista. Totta varmasti on, että päästöjä pääsee. Toisista uuneista enemmän kuin ensimmäistä tai kolmansista, kuten sanoo yliopistotutkija Jarkko Tissari YLE:n jutussa. Asiaa mies varmasti puhuu. Mutta jutun lopputiivistyksen, mikäli minulta kysytään, olisi voinut antaa matalammallakin koulutuksella: Hyvä kiuas lämmittää saunan hyvin, ja siinä päästötasot ovat matalat. Huono kiuas taas saattaa kyllä lämmittää saunan, mutta päästöt voivat olla korkeat. Kaikkein huonoin on kuitenkin sellainen, joka ei lämmitä saunaa, mutta jossa päästöt ovat korkeat.
Häneltä jäi, oppineisuudestaan huolimatta, yksi vaihtoehto mainitsematta. Hän ei kertonut, onko kiuas, jonka päästöt ovat matalat, mutta joka ei lämmitä saunaa, hyvä vai huono.
Eilen tuli Areenalle BBC:n sarja The Fall, sen kaikki kolme kautta. Tapahtumat sijoittuvat Belfastiin, jonne pääosan esittäjä Stella Gibson (Gillian Anderson) tulee Lontoosta selvittämään nuorten naisten fetissimurhaajan henkilöllisyyttä.
Hesarissa oli sarjasta pieni juttu. Siinä kerrottiin, että sarjan päähenkilöt on nimetty kitaramerkkien tai kitarantekijöiden mukaan. No, sillä ei mitään merkitystä itse juonen kannalta kuitenkaan ole, detaljina kylläkin.
Me katsottin sarjasta eilen päivällä kaksi ensimmäistä osaa. Kun illalla alettiin katsomaan kolmatta, meni sormi suuhun. Nimittäin jakso 3 puuttui kokonaan välistä. Yritin asiaa selvittää, mutta puhelin ja tietokone näyttivät samaa. Meillähän tuli Hilpan kanssa ihan sanaharkaa, kun minä sähläsin eri laitteitten kanssa kiroillen tasaiseen tahtiin.
Sarjan jatkaminen jäi illalla kesken. Kun äsken tarkistin tilanteen Areenalta, olivat he korjanneet asian. Ehkä muutama muukin oli virheen huomannut, siitä ilmoittanut.
Ihan hyvä sarja se tuntuu olevan, taattua BBC-laatua. Katselu jatkuu tänään, ilman kiroilua, toivon.
Kyseisen sarjan tunnusmusiikkina on The Animalsien loistobiisi Don't Let Me Be Misunderstood. Ei alkuperäisversiona, vaan jonkun naisihmisen laulamana. Tästä sain kimmokkeen ladata puhelimeen vanhoja Animalseja. Aamulla kävelin Lidliin, kiertototietä, kuunnellen Eric Burdonin hienoa laulua. Kova jätkä. Kyllä The House of the Rising Sun on mielestäni yksi parhaista covereista, jos nyt kansanlauluista voi covereita tehdä.
Covereista voisi kirjoittaa enemmänkin. Niistä on laadittu jos jonkinlaisia listoja, laiteltu paremmuusjärjestykseen. En siihen ryhdy. Mainitsen vain pari. Jimi Hendrix'in All Along the Watchtower on ehkä ykkönen ikinä. Viime aikoina kuunnelluista lähimpänä sydäntä Rickie Lee Jones'in esittämä Niilon Only Love Can Break Your Heart. Biisi lyötyy Rickie Lee'n v. 2012 jukaisemalta albumilta The Devil You Know. Tuo levy on kokonaan covereita, Niilon lisäksi mm. The Band, Donovan, Rollarit, Van Morrison ja Tim Hardin ovat edustettuina. Uusi tuttavuus minulle, tuo levy, ei Rickie Lee Jones.
Vielä se pakollinen. Kuva tältä aamulta ennen yhdeksää. Kuvan todellisuuteen kannattaa suhtautua varauksella. Se on, kuten valitettavan moni totuus näinä päivinä, vääristelty. Puolustukseksi sanottakoon, että vain hieman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti