13 606 askelta. Aamulla. Lumitöissä. 9,56 km. Näin ilmoittaa älykellon äppi. Mikäli minulta kysytään, saisi lumentulo ja ehtyä. Tuleeko minusta hiljalleen talvivastainen? Ei tule. Lumivastainen kyllä, koska paikat ovat täyttyneet, lumen joutuu kolaamaan talon päätyyn. Sillä keinoin tulee toki askelia.
Hilppa lähti juuri päiväkävelylle, minä laistoin. Ajattelen, että aamun jumppa riittä. Varsinkin kun paikkoja särkee. Onkohan niin, että näistä kivuista en pääse ilman keklua? Asia pitää ottaa vakavasti esiin, kun olen käynyt verikokeissa ja saanut itselleni lääkäriajan.
Tiilikaiset + Tiilikaiset ovat olleet Himoksen lähistöllä lomailemassa. Tulevat iltapäivällä takaisin. Joni lähtee Espooseen, Anna ja lapset yöpyvät meillä, lähtevät huomenna Mikkeliin Emman luokse. He saavat Aijan auton allensa.
Keskiviikkona Anna ja lapset palaavat taas meille, ovat yhden yön. Torstaina on jossain Liisan 1-vuotiskuvaus. Sitten he ajavat Espooseen. Aijan pirssi joutaa vielä.
Lauantaina on sitten meidän vuoromme mennä Espooseen, Liisan synttäreille. Vaikka Jämsässä jo, Annan lähettämän kuvan perusteella, synttäreitä on vietetty.
Me mennään huomenna Poliisilaitokselle tunnistettavaksi. Passia varten pitää käydä. Passi lienee ulkomaanmatkojen puolesta meille turha kapine. Kannattaa se silti pitää voimassa, sillä ei meillä ole muuta virallista henkilöpaperia. Vaikka pärjää sitä välillä heikoillakin papereille. Joskus viime vuosituhannen lopulla oli Lahden Suurhallissa motocross-tapahtuma. Ystäväni Reima sai houkuteltua minut mukaan katsomaan. Showta se oli, tietysti. Paljon hiekaa, paljon pörinää, pitkiä hyppyjä. Esityksen jälkeen oli Kisapuistossa moottoripyöräjalkapalloa. Kaksi venäläistä joukkuetta otti mittaa toisistaan. Maalivahti ja kaksi kenttäpelaajaa kuului kumpaankin joukkueeseen. Taitaviahan he olivat. Kuten tässä vaiheessa saatatte arvata, me oltiin katsomossa. Mutta miten? No, Reima, koiranleuka ja hurtin huumorin ukkeli ukko ylijumalan armosta, sanoi että mennään katsomaan. Ja että mennään näillä samoilla lipuilla! Niin tehtiin. Röyhkeästi ja vauhdilla portista sisään, lippuja vain hieman vilauttaen!
"Milläs lipuilla ne meni?", kuului toinen järkkäri kysyvän äimistyneenä kaveriltaan.
"Tais olla makkarapapereita!", vastasi tämä.
No, eivät järkkärit viitsineet asiasta isompaa meteliä nostaa, joten saimme istua rauhassa peliä seuraamassa. Ei ollut rahasampo, tuo ottelu. Olisiko ollut muutama kymmenen katsojaa, alla sata kuitenkin. Ja niistäkin kaksi "makkarapapereilla!"
Jaaha. Kohta palaa Hilppa lenkiltä. Minäpä valmistelen kahvin "napsausta vaille". Hilppa täyttää pakkasesta sulamaan otetut pullat laskiasmuotoon. Pakastin on siitä oiva värkki, että se jatkaa laskiastakin monella viikolla.
Eipä muuta. Paitsi, että ei tarvitse joka ohjelman välissä (ylellä) katsella UMK:n euroviisuehdokkaita. Kisa on käyty ja ratkaistu. Ei sillä minulle sen isompaa merkitystä ole. Paitsi tuo yllä kerrottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti