Isossa kuvassa tilanne on lähtökohtaisesti haastava. Haastavammaksi se tulee, jos ei ota koppia argumenteista. Poliittista jargonia parhaimmillaan (lue "pahimmillaan"). Jargonia arkielämään soveltaen: Meillä on alkamassa isossa kuvassa lähtökohtaisesti hektinen viikko. Nykyiseen, koronarajoitusten entisestäänkin tasapaksuunnuttaman eläkäläisen arkielämän lähtökohtaiseen hektisyyteen ei isossa kuvassa paljon vaihtelua tarvitse olla:
Tänään käytiin kaupasta puolen viikon eväät.
Huomenna mennään Lahteen. Hilpalla on aika kampaajalle klo. 9:00. Minä aion sillä välin kävellä kunnon lenkin Pikku-Veskun ja sataman suunnalla.
Keskiviikkona mennään passikuvaan. Passit menevät vanhaksi huhtikuussa. Samalla saan uuden kuvan viranomaisille. Se menee myös Trafiin. Keväällä minun täytyy uusia ajokortti. Se käy tietääkseni netissä, jos on uudehko kuva ja tiedot saatavilla.
Passit uusitaan, vaikka pienintäkään hajua niitten tulevasta tarpeellisuudeta ei ole. Ei meillä ole, kuten entisellä "liikemiehellä": Aina passi ja pankkikirja povitaskussa.
Torstaina käydään kaupasta loppuviikon eväät ja tehdään netissä passihakemukset.
Perjantaina huilataan.
Viikonloppuna palaudutaan raskaan viikon aiheuttamista henkisistä ja fyysisistä rasituksista.
Pakkasia pitää. Alle viidentoista miinusasteen kelissä ulkoilu menettelee, varsinkin jos ei isommin viima käy. Aamulla oli täällä -11, oikein hyvä keli vetäistä 9000 askelta sauvojen kanssa.
Noin yleisesti: kannattaa laittaa nastakengät jalkaan tai liukuesteet kenkiin. Niin, ja ne kengät jalkaan. Kaksi hyvinkin tuttua ihmistä kaatui viime viikolla, loukkasi itsensä. Jonin äiti Aija oli murtanut nilkkansa, kävelee nyt kyynärsauvoilla. Kaatumisen olosuhteista en sen tarkemmin tiedä.
Naapurin rouva oli kaatunut kotonaan lumisillä kengillä liukkaalla parketilla, murtanut lonkkansa kolmesta kohtaa.
Ei ole siis tietoa siitä, olisiko liukuesteiden käyttö estänyt nuo onnettomuudet. Ei ainakaan omalle parketille kukaan mielellään hokit jaloissa edes mene. Mutta kun eilen päiväkävelyllä Hilppa pyllähti kaksi kertaa, niin päätin, että tästedes laitan nastakenkät lenkeilleni. Tuulikaapissa ovat nastakengät ja talvilenkkarit vierekkäin. Lenkkarit on kuitenkin helpompi laittaa jalkaan, joten helposti tulee niitä käytettyä. Paitsi jos jo ollut vesikeliä, ja kulkuväylät ovat iljanteisia. Myöhästyneenä uuden vuoden lupauksena lupaan parantaa tapani.
Ne Hilpan eiliset kaatumiset olivat onneksi ainoastaan hyvin hallittuja istahduksia. Pahemmin olisi voinut käydä. Tosiasia on, että näillä vuosin eivät luuviat enää korjaannu hetkessä. Ei vara venettä kaada, joten hokkia jalan alle!
Nyt aloitan henkisen valmistautumisen muutaman päivän hektiseen menoon. Lopuksi laitan Fingerporin selitykseksi siitä, että en ole kirjailijan työtä aivan vakavasti harkinnut:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti