LATU JOTA EI OLLUT

  Vaivoistani vaikertelin viimeeksi. Soitin eilen Salpakankaan terveysaseman ajanvaraukseen. Takaisinsoittopalveluun puhelu meni. Noin tunnin kuluttua minulle soitettiin. Kerroin tilanteen. Hoitsupoitsu sanoi, että omalääkärilleni KI:lle taitaa olla seuraavat vapaat vasta ajat parin kuukauden päässä. Minä kysymään, että onko haittaa, jos välillä popsin tulehduskipulääkettä?

   "No ei, siitä yleensä aloitetaan", vastasi hoitaja, "mutta KI:lle onkin peruutusaika torstaina kello yhdeksän."

 "Sehän sopii!", vastasin. "Laita varaukseen." Joten näin oli onnea enemmän kuin ymmärrystä meikäläisellä. 

  Tänään lähdin testaamaan hiihtolatuja ja polven suhtautumista lykkimiseen. Olin eilen käynyt ip. katsomassa tilannetta ja nähnyt, että hiihtäjiä oli Keskussairaalan takana kulkevalla ladulla pilvin pimein. Samoin autoja parkkipaikat pullollaan. 

 Aamulla klo 7:30 ei ollut vilskettä. Kaksi autoa sentään oli paikalla. Eiku sukset jalkaan, ladulle. Muutaman asteen aivan upea pakkaskeli, karvapohjasuksi toimi kuin unelma. Latua ei kuitenkaan ollut juuri missään. Ilmeisesti latukoneella ei vielä ole pohjia päässyt ajamaan, joten reitille oli vaan lähdetty hiihtämään. Perhelatu jota kiersin on yksisuuntainen; oikealla puolella latu, vasenta kaistaa luistellaan. Nyt oli toisiaan, suuren hiihtäjäjoukon jäljiltä, koko baana tamppaantunut lähes joka paikasta. Se ei polveaan varovalla pertsahiihtäjälle ole paras mahdollinen olosuhde. Polvi kyllä hyväksyi normaalin potkun, mutta sivulipeämistä piti varoa. Se vähensi hiihdon nautinnollisuutta.

  No, onhan pää auki. Ei, en kaatunut, löynyt päätäni Salpausselän mäntyyn. Talven hiihtoputkelta on pää auki. Itse asiassa nuo muutamat kilomerit ovat jo muutaman kilometrin enemmän kuin viime talvena yhteensä.

  Palattuani lähdin samantien Lidliin. Koska vast'ikään kirjoitin siitä, että jotkut ihmiset aina valittavat, niin en valita. Totean. Nyt en totea, että vituttaa tuollaiset ihmiset, jotka joutokäyttävät autojaan kauppojen parkkipaikoilla, kun odottavat puolisoaan, lastaan, kaveriaan, ketä tahansa kaupassa asioivaa. Siksi en totea, että yhtään käydä ronksottavaa autoa ei näkynyt. Johtunee autojen vähyydestä. Sen totean, että vaikka ihmisiä ei kovin paljon ollut, niin jotkut olivat ehtineet jättää ostoskärryjä pitkin parkkialuetta. Lidlin kärryissä on periaatteessa pantti, mutta aina ne ovat jostain syystä vapautettu kolikon tai rahakkeen käytöstä. Siitähän seuraa, että muutamat katsovat oikeudekseen jätellä kärryjä minne huvittaa. Se ei suoranaisesti edistä liikenteen sujuvuutta joskus ahtaaksi käyvällä parkkialueella.

  Toinen kärryihin liittyvä toteamus. Vielä suurempi osa kanssaihmistä ei viitsi työntää kärryjä sisäkkäin jonoon katokseen, missä niitä säilytetään. Hollolan Lidlissä tuo katos on rakennuksen seinustalla aivan oven vieressä. Niinpä joskus ruuhkaisempina aikoina on oven edusta sikin sokin mikä mihinkin suuntaan osoittavia kärryjä. Ei helvetti vaadi isoa viitseliäisyyttä, jos työntää kärryn oikealle paikalleen. Eikä edes voimia. Eikä aikaakaan montaa sekuntia. Kele!

  Pieniä asioita, sanoo joku. Niinpä, mutta pienistä asioista, etc! Hitto tästä maailmasta mitään tule, kun on aina porukkaa, jolle sovitut toimintamallit ja hyväksyttävä käytös ovat silkkaa sanahelinää.

  Nyt on mieli keventynyt. En kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka aina valittavat. Toteaminen ajaa saman asian. Sanoo ensimmäisen kiven nakkaaja, vaikkei pitäisi.