Virkaanastujaiset Washingtonissa sujuivat poikkeuksellisesti mutta rauhallisesti. Media on tulvillaan tietoa tapahtumasta, analyysiä menneestä kaudesta, spekulointia uudesta. Ei tästä sen enempää.
Sen sijaan käsittelen hieman virka-astujaisia. Hämärästi muistissani on, kun isä-Erkin kanssa talutettiin lehmää Hauhalaan astutettavaksi. Kärrypolkua pitkin mentiin, Rötsön kanavan yli oli jo jonkinlainen silta tehtynä. Loppupuolella kuljettiin pientä polkua metsän keskellä. Mikäli en väärin muista, lehmää vietiin Montoseen, siihen Hauhalan koulun viereiseen taloon. Siis Soini Montoseen. Vaikka ei tainnut Soini tuolloin olla vielä isäntänä. Matkaa oli muutama kilomeri.
Sen muistan, että minua ei laskettu katsomaan tapahtumaa. Tapahtumaa, missä sonni suoritti virkavelvollisuutta, eli virka-astujaisiin. Olin tuvassa nauttimassa mehua ja nisua naisväen vartioimana.
Ainakin yhden sellaisen kerran muistan, kun sonni tuotiin Piskolaan hommiin. Mistä se tuotiin, siitä ei ole tietoa. Myös sillä kerralla jouduin sisätiloihin, enkä päässyt todistamaan virka-astujaisia.
Keinosiemennys alkoi Suomessa 1940-luvun lopulla, mutta ensimmäisen Volkkarin muistelen ilmestyneen Piskolan navetan edustalle joskus 1950-luvun lopulla. Se tiesi uutta aikakautta: virka-astujan paikalle tuli virkamies. En tuolloinkaan päässyt navettaan seuraamaan virkakeinoastujaisia. En kyllä muista asian minua kovinkaan isosti pännineen. Toimituksen jälkeen oli näet kahvipöytä katettuna, ja siihen sain minäkin istahtaa.
Luultavasti nuo kylän sonnit olivat virka-astujia. Sillä eihän sonneilla muuta tekoa ollut, kun peijakkaat eivät maitoa heruneet. Lihakarjaa ei tuolloin ainakaan lähitienoilla kasvatettu. Virka-astujilta meni siis virka. Uudet virka-astujat löytyivät keinosiemennysasemilta.
Nykyään virka-astujia löytyy ainakin koirista ja hevosista. Monet ansioituneet hevoset eläkepäivikseen astuvat virkaan, missä saavat astua. Koirissa rotuja pidetään puhtaina kenneleissä virka-astujien avulla. Eugeniikkaa, kuten hevosten astujaisetkin.
Tällaisilla menopeleillä ne virka-astuttajat liikkuivat ennen.
Mitä tuntuu? Siitä on tullut meille inside joke. Hilppa katsoo joskus puhelimesta Forecan sääennustetta. Hänellä oli tapana aina kertoa, että miinus kaksi, tuntuu kuin miinus kuusi, tai miinus neljätoista, tuntuu kuin miinus yhdeksäntoista. Foreca näet kertoo , kuinka tuuli vaikuttaa pakkasen purevuuteen. Nykyisin olen aina valpaana. Kun Hilppa ehtii sanoa lämpötilan, hokaisen perään "milta tuntuu?"
Avasin juuri omasta luuristani Forecan sovelluksen. Siinä kerrotaan, että
Kartano, Hollola
- 8 °C
Tuntuu kuin - 15 °C 
Joo, lunta on alkanut sadella. Jokusia senttejä sitä taas tulee. Huomenna menee läskikeliksi, on nollan tietämillä pari päivää, sitten taas pakastaa. Ihan hyvää talvikeliä. Tosin kymmenen päivän ennuste povaa lumisadetta ensiviikolla joka päiväksi. Ei olisi tarpeen. Kyllä hiihto-Niiloille, -Niinoille myös, on jo sitä tavaraa tarpeeksi. Ihan jäätilanteen vuoksi puhun. Pääsisivät paremmin vahvomaan, jos ei ylenmäärin peitettä tulisi.
Eilen käytiin Messilän selällä lumikenkäilemässä. Lumikengät olivat tosin turhat kapineet. Lunta oli rantojen tuntumassa, selemmällä oli tuuli puhaltanut sen pois. Kun kysyin rannan lähellä istuvalta pilkkimieheltä jään vahvuutta, hän sanoi sen olevan 15 senttistä. Keskellä selkää, missä tuuli oli tuivertanut lumikerroksen ohueksi, kysyin toiselta kalamieheltä. Hän ilmoitti vahvuudeksi 25 senttiä. Kuten huomaatte, ei toiveeni lumentulon suhteen ole lumituiskusta temmattu.
Lunta nyt kuitenkin tulee, tänään ainakin. Lauantaina varmaan lähdetään jäälle hiihtämään. Vaikka, ainakaan eilen, ei latuja sinne oltu ajettu, niin kelkkauria löytyy, Enonsaareen, Lahden suuntaan, muuallekin. Niitä pitkin on ihan hyvä lykkiä.
Jään tarkkailemaan lumen kertymistä. Oto-talkkarin pitää olla hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti