HARMIA HARMIN PERRÄÄN

  Aamulla, kun kolasin lumia, niukahti selkä. Eikö olisi riittänyt lonkkien ja hartioitten pakotus? No, asiassa on hyväkin puolensa: selkään sattuu sen verren, etteivät muut kolotukset tunnu. Harvoin minulla selkä vihoittelee, kerran, pari vuodessa. Yleensä vaiva menee ohi muutamassa päivässä. Nyt minulla on lääkärin määräämää  kipu-, sekä lihaksien rentoutuslääkettä. Toivottavasti ne auttavat pikaisesti. Muuten menee hyviä hiihtopäiviä hukkaan. 

  Ainakin tämä päivä pitää pysytellä kotona. Lukea, katsella toosaa, nauttia arjen elämän pienistä kohokohdista. Ai mitäkö ne ovat? No vaikkapa ne, että joka päivä pystyy missaamaan lukemattoman määrän kelvottomia tv-ohjelmia.  

  Onneksi selkä niukahti vasta, kun olin työni tehnyt, eli pari kolallista  kiikutin enää pois. Eikä lunta kosolti ole vissiin tulossa lähipäivinä. 

  Selkeytän nyt hieman asuinpaikkamme tilannetta. Laitan alle satelliittikuvan.

  Kuvassa talomme on Keinokartanontien alapuolella. Ylhäällä näkyy pari muuta taloa. Ne kuuluvat eri taloyhtiöön. Meillä on kuitenkin yhteiset autokatokset, tuossa talojen välissä. Olen ne numeroineet yhdestä neljään. Meidän talon katospaikat ovat kakkosessa, joten ykkösen ja kakkosen, sekä kakkosen ja kolmosen väli on sellainen, johon ajaa molempien yhtiöiden asukkaita paikalleen. Asumme nro. kolmessa. Minun autoni on melko suoraan ovemme kohdalla, katoksessa 2, oikella puolella. Koska minulla on aikaa, eikä ole tarvetta aamulla töihin sännätä, kuten monilla muilla, niin olen ottanut tavakseni tehdä lumityöt aikaisin aamulla. Samalla kolailen asuntojen 1, 2, tietysti 3 (oma), ja 4 edustat, sekä talon oikeassa päädyssä olevan pyykinkuivaustelineen alueen, sillä se on myös talomme vieraspaikka. 

  Siksi hoidan usein myös naapurien alueet, että nelosen ja kakkosen asukkaat huolehtivat kesäisin meidänkin pihojemme nurmenleikkuusta. Ykkösen reviirin puhdistan siksi, että he ovat iäkkäitä ja herra kulkee rollaattorin kera. He myös huolehtivat postilaatikkomme tyhjennyksestä silloin, kun me olemme saaressa. 

  Tämän pitkähkön alustuksen jälkeen pääsen asiaan. Minä siis hoidan useimmiten tuon yhteisen autokatosvälikön. En edes muista, koska ylläpuolella olevan yhtiön asukkaat olisivat siihen puuttuneet. Olen ajatellut, että menköön, sillä autokatokset ovat heidän tontillaan, ja me olemme mukana aikanaan tehdyllä diilillä, josta ei koidu kustannuksia. Omat sähkömme toki maksamme. Tuo ylempi yhtiö on myös konkreettisesti ylempänä. Ainakin viisi metriä korkeammalla. Kahden talon välistä nousevat portaan, jotka heidän täytyy aina pitää lumesta puhtaan, ja asuntojen edustoilta heidän täytyy kolailla lumet melko kauas, koska siellä ei ole tilaa lähellä. Senkin vuoksi olen mielihyvin lumityöt tehnyt. Joskus jompikumpi seinänaapureistamme autokatoksen välin puhdistaa. Varsinkin iltaisin, jos on lunta tullut. Mutta aamutöistä huolehdin minä, jos kotona ja kunnossa olen. 

  Ja tämän pitkähkön väliselvityksen jälkeen siihen lopulliseen asiaan. Katosten 1 ja 2 välin puhdistaa myös aina joku meidän yhtiöstämme, eli joku niistä, kenellä on auto katoksen kaksi vasemmalla puolella. En juurikaan ole nähnyt siinä hommassa ylemmän yhtiön porukkaa. Muutama päivä sitten, sen edellisen myräkän aikana, huomasin, että joku yläyhtiöläinen oli käynyt hommissa, mutta oli kolannut ainoastaan puolet alueesta, eli katos ykkösen puoleisen osan. Jos suoraan sanon, en kehtaisi tuollaista tehdä. Minusta teossa on jotain samankaltaista, kuin Persujen isänmaallisuudessa: Me ollaan me, muut saavat haistaa pitkän paskan. 

  Tällaisen hieman sekavan vuodatuksen saa aikaan selän niukahtaminen. Toivottavasti saatte siitä selvää. Jos ette, niin ei se kovin suuri menetys ole. Toivokaa myös, hyvät lukijat, että Peppe pysyttelee enimmäkseen terveenä. Sillä ymmärrän huolenne sekavien vuodatuksien mahdollisesta lisääntymisestä.