MMXVIII PIKAKELAUKSELLA

  On uuden vuoden aatto. Jotkut valmistautuvat ampumaan raketteja, jotkut ampuvat jo. Jotkut käyttävät tarkoitukseen ilotulitteita, jotkut järeämpää kalustoa. Toiset juhlivat, toiset näkevät nälkää. Toiset litkivät boolia, toisilla ei ole edes vettä. Muutamat heiluvat hienoissa vaatteissa, bailaavat hienoissa taloissa, muutamilla ei ole kuin rääsyjä yllään, pahvihökkeli suojanaan. Kaikki kuitenkin ottavat uuden vuoden vastaan, tavallaan ja aikavyöhykkeellään, vaikka suuri osa pallomme väestöstä ei asiaa tiedosta, tai ei siitä välitä.
  Minä kuulun hyväosaisiin, niihin, joilla ei kylmä, ei tukala, ei nälkä, ei jano, ei epävarmuutta huomisesta, ei tuhottua kotikylää, ei surmattuja sukulaisia, niihin, jotka pääsevät lääkäriin, kun sitä tarvitsevat, saavat lääkettä, jos sitä määrätään.
  Minä otan uutta vuotta vastaan laatien viihtyisässä kodissa, asialle omistetussa huoneessa, mukavassa 22 asteen lämpötilassa, vatsassa Hilpan loihtimaa kinkku-mustatorvisienipitsaa ja espressoa, kuvablogia vuodesta 2018, ja yritän olla ajattelematta sellaista, mihin en ainakaan tällä hetkellä pysty vaikuttamaan.

  Kuvia on tullut vuoden aikana taltioitua aika lailla. Digifilmi on halpaa! Alla olevaan vuosikertaukseen olen valinnut erittäin nopean ja pintapuolisen selauksen perusteella yhden kuvan jokaiselta eletyltä kuukaudelta.

TAMMIKUU

  Tammikuun lopulla, 30. päivä, käytiin Tiilikaisilla Kivihaassa. Samalla poikkesin ystäväni Ruikun luona. Se onkin jäänyt päättyvän vuoden ainoaksi tapaamiseksi. Puhelimen välityksellä on toki kontakteja ollut, joskus liian kanssa. Tapaamisiemme jääminen yhteen johtuu siitä, että Tiilikaiset muuttivat juhannuksen alla Espooseen, joten Helsingissä ei tule juuri käytyä. Mutta tulevana vuonna varmasti, ainakin kerran, käyn Ruikun kanssa porisemassa. Jos mahdun hänen soittimia pursuavaan asuntoonsa. Sillä koko repertuaari ei suinkaan ole tässä kuvassa!

HELMIKUU

  Helmikuun 7. päivä aloitettiin mökkikausi. Kauniissa säässä, kuten näkyy. Jäällä vettä ja kohvaa, mutta ei mitenkään ylivoimaista pahnostamista. Uunikin lähti vetämään.

MAALISKUU

  Kuva otettu 23. maaliskuuta. Avokkaansaaressa mennään, itälaidalla, kallion päällä olevaa kotaa kohti. Olosuhde ei ole pöllömpi: muutama pakkasaste, lunta parahultaisesti lumikävelyyn.

HUHTIKUU

  10. huhtikuuta oli näkymä salmelta kohti Ilottia auringon laskettua yllä olevan kaltainen. Kumma juttu: ei ensimmäistäkään kuvaa räntäsateesta taida valikoitua tälle sivustolle. 

TOUKOKUU

  Saareen päästiin 4. toukokuuta, norpan kuvasin 5. päivänä. Ihan asiaa tehden läksin elikkoa etsimään. Tuo paikka, tuo luoto, on muutaman kerran ennenkin osoittaunut oivaksi kuvauskohteeksi minulle, mainioksi loikoilumestaksi norpalle. 

KESÄKUU

  Kesäkuun 17., allekirjoittaneen syntymäpäivänä, saatiin yllätysvieras: tarhakäärme. Yllätys sikäli, että aivan noin tuttavalliseksi ei kukaan niistä ollut aiemmin osoittautunut. Puhelimella sain kuvan napattua. Perään kysäisin, että otatko mieluummin kahvia vai mehua. Käärme livahti sokkelin raosta talon alle. Ei liene kovinkaan sosiaalinen persoona, tämä tarhis. Ei myöskään vaarallinen, pikemminkin hyödyllinen alivuokralainen.

HEINÄKUU

  Puuntekoa riittää. Tämä pino syntyi 2. heinäkuuta, ja odottaa kevättalven kelkkakuljetusta liiterin suojaisaan siimekseen. Puunteko ei ole paskempaa puuhaa. Ainoa, että itikat sun muut surviaiset pyrkivät olemaan kiusana. Mutta niiden kanssa oppii elämään. Kun on pakko.

ELOKUU

  Elokuun 18. päivä usmuutettiin venheellä Neitvuorelle. Tai ei ihan, mutta rantaan kuitenkin. Rannasta käveltiin. Hyvin jaksoi Iiris nousta Hiidenmaan tilan perinnemaisemasta niittyineen ja lampaineen vuorelle ihailemaan suomalaista kansallismaisemaa. Kuriositeettina kerrottakoon, että Neitvuorelta porhallettiin Anttolaan tarkoituksena nauttia kahvit, mehu ja jäätelöt terassilla. Näin myös tehtiin, mutta minä ilman hattua. Kävi niin, että kun pujahdettiin Harviolle, oli edessämme kymmenkunta kanooteilla melovaa turistia. Minä nousin seisomaan tuulilasin takaa niitä väistääkseni, ja hatun pirulainen lensi päästä! Uukkarin tein rivakasti, mutta emme sitä aallokosta enää löytäneet. "Ei päivää ettei vahinkoa", sanoi muinoin taksikuski Tiusasen Pentti, kun minulta sormet taksin oven väliin jäivät.

SYYSKUU

  Syyskuun 18. päivä oli auringonlasku upea. Se hetki, kun taivaanranta on kuvan kaltainen, on melko lyhyt. En noita tuokioita vasiten kyttää. Muutaman kerran olen ehtinyt kuvia nappaamaan, kun olen pirtin ikkunasta äkännyt tilanteen.

LOKAKUU

  8. lokakuuta oli maa aamulla hieman kuurassa. Vanhaan saunanpataan istutetut kukat ja riippuvat mitkä lie olivat hienosti hopeoidut. "Tuollaiset aamut ovat elämän suola", sano Peppe. 

MARRASKUU

  Marraskuun alussa, 1. päivänä, nappasin tämän kuvan. Se ei ole nyt auringonlaskusta, vaikka suunta on suunnilleen sama, kuin syyskuun kuvassa. Nyt on aamu, hieman ennen kahdeksaa, ja aurinko on nousemassa selän takaa. Noista hetkistä saa voimaa tallustaa läpi enimmäkseen ankeiden ja surullisten uutisten täyttämän todellisuuden.

JOULUKUU

  8. joulukuuta oli lunta sen verran, että Iiris ja Joni rakentelivat hienot lumiukot. Tai ne olivat "Lumiukko ja sen sisko", kuten Iiris ilmoitti. Jos on olemassa Lumiukkokilpailuja, noin ilmeikkäillä punkkareilla pitää kolkutella kärkisijoja.

  Olen tätä blogia rakennellut alkuillasta. Nyt on kello vartin yli kymmenen. Katsottiin äsken yleykköseltä Dokkari "J. Karjalainen: Beibi ollaan ikuisii." On se tallenteellakin, tuli lauantaina Teemalta, mutta silloin oli muuta aktiviteettia. Hieno mies hienossa keltaisessa talossa. Mukana dokkarissa upea tarina uusimmat albumin ""Sä kuljetat mua" biisin "Terve, Sirkka Lautamies" synnystä.

  Pommit paukkuu harvakseltaan. Minä lopettelen kolmanteentoista kuvaan: