PUUROJUHLASTA AMOS REXIIN

  Meidän piti tänään olla illalla Iiristä kaitsemassa, kun Anna ja Joni ovat konsertissa. Mutta eilen illalla soitti Anna, kertoi tulleensa kipeäksi. Joten plan B nopeasti vireille. Eli: sörnäytimme Espooseen jo puoli kahdeksaksi. Koska Joni oli jo töissä, Anna kipeänä, veimme Iirisen päiväkerhoon, ja osallistuimme puurojuhlaan. Juhla sisälsi yhteislaulua, lasten musiikkiesityksen, lisää yhteislaulua, riisipuuroa, mehua ja pipareita. Oikein mukava tilaisuus, missä miellä oli tilaisuus olla läsnä.

  Oli ollut meininkinä, että ajetaan ap. Helsinkiin, etsitään sopiva parkki, kävellään keskustaan, käydään museoissa, mennään illaksi Iiristä vahtimaan. Koska tilanne oli muuttunut, ajettiinkin siis puurojuhlan kautta Stadiin. Ensi usmuutettiin Hietaniemeen. Käytiin sukuhaudalle kynttilä viemässä. Ja vilkaistiin Manun muistokiveä "Karttaa".
  Siitä läheltä, Arkadiankadulta, Väinämöisenkentän sivulta, saatiin parkki kutakuinkin sopuhintaan, 2€/h. Dallattiin keskustaan. Ensin nautittiin Sokoksella sämpyläkahvit. Sitten kohti Kiasmaa. Kello oli yhdentoista pintoja, ja Mannerheimintien toisella puolella näkyi liki korttelin mittainen jono Amos Rexiin.
  Kiasma on hieno rakennus. Itse näyttely ei hirveästi vaikuttanut. Liekö olemme tulleet vanhoiksi nykytaiteen suhteen? Mutta käynti kannatti, tietysti ja ilman muuta.

  Kiasmasta kiepautettiin Oodiin. Paljon oli ihmisiä. Toinen kerros on suljettuna, siellä tehdään viimeistelytöitä. Mutta ällistelemistä oli kahdessa käytössä olevassakin, ihan piisalle asti. Hieno rakennus! Jos asuisin sen lähettyvillä, saattaisin olla melko pian hyväpäiväntuttu henkilökunnan kanssa.

  Oodin pihalla päätettiin, että Amos Rexiin mennään, vaikka jono olisi Erottajalle saakka! Ja mentiin. Puolen korttelin jono oli. Välillä kävi poika kertomassa, että valitettavasti lipunmyynti on keskeytetty, mutta aloitetaan heti, kun tietty määrä yleisöä on poistunut. Kolme varttia ja risat jonotettiin. Onneksi markiisin alla, sillä räntää välillä tiputteli.
  Lopulta päästiin sisään. Hieno kokemus, teamLab'in MASSLESS, viidestä teoksesta koostuva kokonaisuus. En lähde teoksia ruotimaan, jokaisen on ne itse nähtävä. Mutta sen voin sanoa, että melko absurdi olo on välillä peilien rajoittamassa kuvaa heijastavassa ympäristössä kulkiessa.

  Ja "Vortex of Light Parlicles" on vaikuttava puolipallomainen suuri tila, joka tuo mieleen jotakin. Kirkon? Ei.  Katedraalin? Ei. Temppelin? Ei. Synagookan? Ei. Jotain harrasta kuitenkin. Ehkä nuo kaikki yhdessä?

 Saattaa olla, että jopa minulta jäisi vastaavan kokonaisuuden loihtiminen tekemättä. Eikä tietysti saata, vaan jäisi ja jää.

  Kello oli jo rientänyt yli kahden. Mietittiin, että meille riittä seisaallaan olo yhdeksi päiväksi. Museokortit ovat voimassa helmikuun puoliväliin. Tullaan toisen kerran jatkamaan museovierailuja. Eli saapasteltiin takaisin autolle, ehdittiin ennen pahimpia ruuhkia moottoritielle.

  Hyvä reissu, vaikka ilma olikin melko kurja. Lunta, räntää, vettä. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Mutta ei sentään kovin kastuttu. Isoilta ruuhkiltakin säästyttiin, vaikka aamulla liikenne alkoi hidastella jo Järvenpään liittymän kohdilla. Ajoissa perille kuitenkin ehdittiin, koska osattiin tilanne ennakoida, varata aikaa matkaan.

  Omasta K-Supermarketista käytiin Hollolassa grillattu broileri. Melko tasan kellonkiertämä oltiin oltu reissussa pienen puurolautasellisen ja yksien sämpyläkahvien voimalla, joten kana ja ranskikset maistuivat taivaallisilta. 

  Kyllä ikä sen verran vaatii veroaan, pakko myöntää, että tuollainen päivän reissu loskakelissä ajoineen, Helsingin liikenteessä surffailuineen, kävelyineen ja museoissa kierteltyineen, tekee olon hieman nuupeaksi. Joten on aika lopettaa.

  Enkä laita loppuun kuvaa Iiriksen puurojuhlasta, vaikka muutaman nappasinkin. On melko monta vieraampaa lasta mukana, parempi olla laittamatta.