KOTI: Minulle koti on paikka, missä on hyvä olla, paikka, missä voi olla, niin kuin huvittaa. Yleisimmin ajattelen kodin olevan paikan, missä on lämmintä, suojaa ja turvallisuutta, sekä rauhaa ja yksityisyyttä.
Valitettavasti tällaista paikkaa ei ole läheskään jokaisella. Ei kotia ollenkaan, tai kotia, missä edes osa määritteistäni toteutuu.
Kodin vastakohta on kylä, tai miero.
USKONTO: Minulle uskonto on mysteeri. En ole löytänyt sitä. En varmaan ole sitä edes pontevasti etsinyt. Kirkkoon kuulun. Kirkossa olen aikuisena käynyt ainoastaan muutamissa häissä, useammissa hautajaisissa. Rukoilleeni muistan jokusen kerran lapsena ja nuorena, ja silloinkin rukous oli kovin omiin toiveisiini liittyvä.
Olen saanut käsityksen, että uskonto käskee antamaan anteeksi, uskonto käskee kostamaan, uskonto hyväksyy, uskonto tuomitsee, uskonto on kaikille, uskonto on vain joillekin. Se on saanut hataran pääni joskus pyörälle.
Kun uskontoa, tai paremminkin uskontoja, joskus olen pohtinut, olen kysynyt itseltäni: "Voiko 2,2 miljardia kristinuskoista, tai 1,6 miljardia islaminuskoista, tai reilu miljardi hindulaisuuden kannattajaa, tai puolisen miljardia buddhalaisuutta julistavaa, tai 1,8 miljardia johonkin muuhun uskontoon kuuluvaa, tai n. 0.8 miljardia ateistia, olla väärässä? Iso joukko eritavalla ajattelevia ihmisiä, joista suurin osa uskoo olevansa oikeassa? Ja kuitenkin joku, ehkä jopa kaikki, ovat väärässä.
Kai on niin, että "jumala" on kovin yksilöllinen asia. "Jumalattomuus" myös. Varmasti usko on monille tuonut mielenrauhaa ja iloa. Minä olen mielenrauhani löytänyt muualta. On se pitkiä aikoja ollut hukassakin, mielenrauha. Nykyään olen aika lailla sinut itseni ja maailman kanssa. Ilman uskontoihin tai erityisiin jumaliin turvautumista.
Jumalan olemassaoloa en voi kieltää, en myöskään jumalan olemattomuutta. Luultavasti minua voi luonnehtia agnostikoksi.
Uskonnon vastakohta on ateismi, taivaan helvetti, mielenrauhan kaaos.
Tässä vaiheessa vaihdoin korviini Tom Petty'n tuoreimman "Nobody's Children".
ISÄNMAA: Isänmaa on minulle tietysti Suomi. Maa, missä olen syntynyt, kasvanut, elänyt,. Kuolen myös, jollei isoja mullistuksia tapahdu.
Koen Suomen hyvänä paikkana asua. Sen luonto, neljä (vielä!) vuodenaikaa, melko vähän korruptoitunut kansa, kunnollinen koulutus ja opiskelumahdollisuus (toivottavasti edelleen), tekevät siitä yhden maailman parhaista maista.
Vaikka en läheskään aina jaksa olla samaa mielta valtaapitävien kanssa, en silti vaihtaisi isänmaatani. Valtaapitävät kyllä. Tulevat vaalit tuonevat asiaan muutosta.
Suomi, kuten koko planeetta, on suurten asioiden edessä. Ilmastonmuutos, pakolaisvirrat, sodat, siinä haasteita koko ihmiskunnalle. Toivottavasti Suomi kohtaa haasteet järkevään tapaasa, eikä provosoidu näin itsenäisyyspäivänä, tunteiden ollessa pinnalla, viime päivien sangen ikävistä ja ankarasti tuomittavista tapahtumista.
Isänmaan vastakohta on ulkomaa, kotiplaneetan ulkopuolella on muu kosmos.
Tässäpä Itsenäisyyspäivätoivotukset à la Peppe. Peppe lähtee nyt pikkupakkasessa dallamaan kirjastoon. Omatoimikirjasto, yksi hienoimpia uudistuksia sillä alalla, on auennut tänään klo. 7:00.
Tästä tulee mieleeni vielä lisätä Kirjastolaitos isänmaani Suomen ainutlaatuisen hyviin ominaisuuksiin. Kun eilen katselin uutisointia Helsingissä avatusta Keskuskirjasto Oodista, hyvä, ettei tullut tippa linssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti