2019

  Ylihuomenna alkaa sitten vuosi 2019. Mitä se tuo tullessaan? En mene ennustelemaan, se on taitolaji, missä harva menestyy. Mutta listaan joitakin toiveitani tulevalle vuodelle. Kuva laitan siksi, että mahdollisuus toiveiden toteutumiseen on about samaa luokkaa, kuin kirstallipallon kertoman profetian.

  -toivon talvesta tulevan sellaisen, kuin miltä se tähän mennessä on ollut; tarpeeksi jäätä, tarpeeksi lunta, sopivasti pakkasta

  -toivon kevään tulevan hyvissä ajoin huhtikuussa, jotta vapuksi pääsee venheellä saareen

  -toivon kesästä tulevan lämpimän, mutta riittävän sateisen

  -toivon syksystä tulevan pitkän (ilman räntäsateita) ja sen muuttuvan talveksi kuin taikaiskusta joulukuun alussa

  -toivon eduskuntavaalien tuovan suuren muutoksen voimasuhteisiin ja hallituksen kokoonpanoon

  -toivon amerikkalaisten lopultakin löytävän vastaansanomattomia argumentteja ja onnistuvan kampeamaan Trump'in pois virastaan, ja lähettämään hänet sinne, minne hän kuuluukin: lahoamaan erehdysten suuressa joukossa, mutta säilymään tuoreena varoittavana esimerkkinä

  -toivon ihmisten jo heränneen tietoisuuden maapallon tilasta enenevän, johtavan konkreettisiin, jopa radikaaleihin, toimiin planeettamme pelastamiseksi

  -toivon sotien, sorron ja syntyperään kohdistuvan vainon sekä eriarvoistamisen vähenävän ja hiljalleen kuihtuvan olemattomiin

  Siinä niitä, alkuun. Voipi olla, että listasta ei toteudu yksikään toive, eli käy näin:

  Mutta ensi vuosi on ensi vuosi; kulutetaan vanha loppuun. 

  Tiilikaiset lähtivät eilen Otavaan Amin luo, siitä jatkavat Emmalle uutta vuotta vastaanottamaan. Viikon he meillä olivat, tosin muutaman kerran Lahdessa sukulomassa poikkesivat. 

  Nyt ollaan taas kahdestaan. Sen huomaa ainakin siitä, että hattuhyllyltä löytää oman piponsa, takki mahtuu naulakkoon, tiskikone ei myllää aamua - iltaa, ja olohuoneessa mahtuu kävelemään. Tämä kaikki positiivisella mielellä sanottuna. Hyvä, ja ehdottoman iloinen asia, että välillä on elämää. 

  Pian alkaa mökkikausi. Sopivaa rakosta vuoden ensireissuun mietitään. Kuun puolivälin paikeilla varmaan mennään.

  Iiris on jo niin iso tyttö, että ehkä Tiilikaiset tulevat kevätalvella myös saaressa käymään. Ei mikään ongelma, kun me voidaan aina menna muutamaa päivää aiemmin, lämmittää paikat kunnolla. 

  Iiris oppi heti hiihtämäänkin, joten matka jään yli sujuu kyllä. Tai jos kelitilanne vaatii, kulkee hän vesikelkan tai ahkion kyydissä. 

  Kävin eilen Messilän rannassa katsomassa, joko jäällä näkyisi latuja ja hiihtäjiä. Rannassa näytti olevan laajalla alueella vettä jään päällä. Muutama pilkkijä selällä tönötti, en hiihtäjiä huomannut.

  Tänään mennään päiväkävelyllä katsomaan, onko Tapanilan perhelatu jo käytössä. Netissä ei vielä tietoja löydy, eikä latupohjia ole varmaan pystytty ajamaan, mutta ehkä sinne ovat inokkaimmat ladun hiihdelleet. Jos näin on, huomenna sivakoimaan.  

  Uusi vuosi otetaan vastaa siis kotona. Luultavasti perinteeksi muodostunein menoin: Hilppa katselee parvekkeelta pommeja, minä nukun. Enkä nuku liiallisen virvoketarjonnan vuoksi. Nukun siksi, että olen iltauninen. Ja siksi, että olen vakuuttunut vuoden vaihtuvan, valvoin tai nukuin.

  Miksi muuten kalenterissamme (gregoriaarinen) vuosi vaihtuu 1. tammikuuta? Tuota mietin aamulenkillä. Ei muistunut koulun opeista, ei myöhemmistä tiedon hankinnoista, mieleen. Tarkastin asian. Huomasin, että kalentereita on jos jonkinlaisia. Vuosi perustuu tietysti maapallon kierrokseen auringon ympäri. Kuukaudet olivat alunperin kahden uuden kuun välinen ajanjakso, mutta koska se on oikeasti 29,53 vuorokautta, ei grogoriaanisessa kalenterissa ole suoraa yhteyttä kuun vaiheisiin. Minulle selvisi, että ajanlaskun alkupiste on munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskema Jeesuksen syntymä. No, sen toki tiesin. En, että munkki Exigeenus sen päivän kalibroi, mutta noin yleisemmin. Mutta se ei selvinnyt, miksi vuosi vaihtuu 1. tammikuuta? Miksei 24. tai 25. joulukuuta? En jaksa asiaa enempää penkoa, päätäni vaivata. Varsinkin kun kirkollinen kalenteri poikkeaa gregoriaanista. Ja niin poikkeavat myös  Bysanttilainen ajanlasku, Holoseenin ajanlasku, Intialainen ajanlasku, Iranilainen ajanlasku, Juutalainen kalenteri ja Seleukidinen ajanlasku. Oman mausteensa soppaan lisäävät Buddhalainen kalenteri, Etiopialainen kalenteri, Hindukalenteri, Intialainen kalenteri, Islamilainen kalenteri, Juchekalenteri, Juliaaninen kalenteri, Kiinalainen kalenteri, Koptilainen kalenteri, Mayakalenteri, Muinaisen Egyptin kalenteri, Neuvostokalenteri, Roomalainen kalenteri, Ruotsalainen kalenteri, Vallankumouskalenteri sekä Venäläinen kalenteri. Kuten tunnettua, aika on melko vaikea käsite hahmotettavaksi. Näinkin kansanomaisella tasolla, kuin kalenteri. 

  Hilppa käsitteli jäljellä olevan kinkun: irrotteli potkan pakkaseen odottamaan hernekoeiton raaka-aineeksi joutumista, valmistaa juuri kinkkukiusausta pienestä palasta, ja kaksi snadia pakettia lihaa jäi vielä pakastettavaksi. 

  Sopiva oli kinkku, samoin muitten jouluruokien määrä. Kaikki saatiin onnellisesti aikanaan syötyä. Joskus ollaan kahdestaan närpitty tähteitä ihan källästymiseen saakka. 

  Kunhan kiusaus on nautittu, hieman sulateltu, lähdetään, mannermaiseen tapaan, promenadille. Sivutarkoituksena hiihtolatutilanteen päivitys.

  Hyvää uutta vuotta vaan jokaiselle.