Myös sen verran ymmärrän kieliopista, että sanon "kyllä tuolla henkilöllä on potentiaalia", enkä "kyllä tuolla henkilöllä on mahtotapaa". Mahtunee kaaliin? Potentiaalin ja potentiaalin ero?
Tiilikaiset tulevat tänään. Illansuussa varmaan. Huomannette, että en kirjoittanut "tullevat". Koska asia on sovittu, ei ole tarvetta käyttää potentiaalia. Mutta nyt saavat riittää, kieliopilliset saivartelut.
Iiris sai eilen silmälasit! Hänellä on lievää hajataittoa. Se huomattiin 4-vuotishuollossa, varmistettiin myöhemmin silmälääkärin toimesta. Ei tytön tarvitse laseja koko ajan käyttää. Ainoastaa kun hän tekee jotain tarkempaa hommaa, kuten piirtää, saattaa laseista olla hyötyä. Anna lähetti eilen kuvan Iiriksestä silmälaseissa. Ihan kuin tyttö olisi vanhemmaksi tullut, ja viisaammaksi. Toisiin laseilla on sellainen vaikutus (Iiris), toisiin ei (Peppe).
Me käytiin eilen Elinan hoitokodilla riisipuuro-sekahedelmäsoppa-tilaisuudessa. Aika vähän näkyi omaisia siihen nähden, että talossa asuu kolmisenkymmentä vanhusta. No, tapahtuma oli klo. 16-17. Monet saattoivat olla töissä. Eikä kaikilla vanhuksilla välttämättä edes ole sukulaisia lähitienoilla.
Tämän joulun alla olemme siis käyneet 4-vuotiaan ja 96-vuotiaan puurojuhlissa. On todettava, niin haikein mielin, kuin myös ilolla, että 4-vuotias suoriutui puurostaan nopeammin ja näppärämmin, kuin 96-vuotias. Se on elämän kulkua se.
Aattona haetaan äiti muutamaksi tunniksi meille. Oli tarkoitus, että myös joulupäivänä, kun Hanelin porukatkin meille tulevat, olisi äiti paikalla, mutta tietyt terveyteen liittyvät seikat tekevät hänen kyläilyistään hieman ongelmallisia. Päätettiin, että joulupäivänä ei Elinaa haeta, Anttolan vieraat käyvät hänen luonaan.
Annalla on pari viikkoa lomaa, Jonista en varmasti tiedä. Ei ole ollut puhetta, kuinka kauan Tiilikaiset Hollolassa ja Lahdessa viettävät, mutta kiirettä ei varsinaisesti heillä ole. Täällä on lunta, luistelukenttiä kai jo myös. Iiris pääsee kokeilemaan pukin tuomia välineitään.
Pakkasta on mukavasti. Haneli sanoi, kun eilen soittelin, että esim. Paajalansalmella on jäätä 6-10 senttiä, riippuen siitä, kuinka paljon lunta missäkin kohdassa on. Lumipeite on kuitenkin niin ohut, että ennustettu muutaman päivän yli 10-asteinen pakkanen vahvistaa jäitä kummasti. Eli näyttää siltä, että Avokkaaseen pääsee vaikka heti ensi vuoden puolella, jos siltä alkaa tuntumaan. Tuntumaan, että voisi viikon sulatella kinkkua saaressa. Katsellaan vähän kelejä, kuulostellaan tuntoja. Luulen, että tammikuussa kuitenkin ainakin kerran saareen suksitaan. Loppumatka, ei Hollolasta asti.
Tänään pitää ennen Tiilikaisten tuloa kaivaa Peppe-pukin rekvisiitta esiin, jotta kaikki sujuu aattona mallikkaasti. Voipa olla, että on viimeinen joulu, kun Iirikselle menee läpi tällainen pukkitouhu. Tai saattaa olla, että ei mene tänä joulunakaan. Ainakin minun pitää yrittää ääntäni muuttaa, sanoo Hilppa. Kieltämättä Joni täppärillä oleva viimejouluinen video paljastaa, että asiassa on perää. Sananmuunnokset ovat kyllä minulle tutumpia, kuin äänenmuutokset. Mutta pitää yrittää.
Kun Iiris oli pari viikkoa sitten käymässä, hän oli kertonut Hilpalle, että ei hän joulupukkia pelkään.
"Mutta tontut vähän pelottavat", oli tyttö jatkanut.
Ymmärrettävää. Joulupukkeja näkyy kaduilla, kaupoissa, mumman ja Peppe-papan luona, vaikka missä, mutta tontut ovat salaperäisempiä. Ne piileskelevät, vakoilevat, ovat kaikenkokoisia, vaaksan mittaisista jättiläisiin, ja niitä kummajaisia liikkuu ympäri vuoden tekemässä, mitä niiden kuukuukin tehdä, eikä ainoastaan joulun aikoihin. Ei ihme, että pienen ihmisen pää menee pyörälle. Vaikka ei kai nykylapsi ole nähnyt edes vilausta riihitontusta, tallitontuista tai metsän tontuista, tuskin edes kotitontuista. Joulutonttu ja saunatonttu ovat ehkä vilahtanee näköpiirin rajoilla. Onneksi Mauri Kunnas tekee ansiokasta työtä tonttuperinteen säilymisen hyväksi. Mauri Kunnashan on minulle kovinkin tuttu; näin hänet toissa kesänä Pori Jazzissa. En viitsinyt mennä moikkaamaan, koska en halunnut kansan kohisevan, että kukas se tuo äijä on, ketä Lehkonen kättelee? (Vanha vitsi, alunperin kaimaani-Koistisen ruotsinmatkatarina 1970-luvulta, tarina, missä hän jututti laivalla Hexi Riihirantaa).
Kohlakkoin on lählettävä (jotain on hollolan murteesta tarttunut) kauppoihin haalimaan tarpeita joulua varten. Siis ruokapuolta. Vaikka kaupathan ovat auki maanantainakin kai neljään. Mutta kun pikkuhiljaa ostelee, ja vielä aamusta, ennen ruuhkia, selviää jouluhysteriasta ilman hysteriaa.
Hysteriasta tulee mieleeni joulut ennen kuin Haneli Tainan kanssa yhteen meni. Silloin oli tapana, että velj-poika tuli aatonaattona meille. Hän toi tullessaan kuuset meille sekä Elinalle ja Erkille. Jouluaattona sitten mentiin Hanelin kanssa kauppoihin. Eihän mies ollut hankkinut mitään lahjoja valmiiksi. Silloin kaupat olivat aattona auki puoleen päivään. Liiankin kauan, Hanelille. Hän ehti tunnissa hoitaa jouluostoksensa, eikä ollut kaupoissa juuri ruuhkaa, ei meillä hysteriaa.
Siis joulurauhaa kaikille. Toivottavasti olette välttäneet hysteria, vältättä jäljellä olevat päivät myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti