"Ei helevetissä! Jääkeleille ei tee hyvää", ajattelin, soitin Hanelille.
Velj'-mies kertoi, että paskat mitään neljiäkymmeniä senttejä ole! Viitisentoista arveli olevan lähempänä Anttolan todellisuutta. Onko noin suuri ero muutaman kymmenen kilsan välillä, vai onko Mikkelin tilastossa virhe?
Vettä kuuluu jään päälle nostaneen, kertoi Haneli myös. Toivottavasti jäätyy umpeen, kun hissin lailla liikkuva lämpötila näyttää vaihtelevan reilun kymmenen pakkasasteen ja nollan välillä. Kyllä ajatuksena on, että puolen kuun tietämillä saareen mennään.
Hiihtoladut alkavat olla kunnossa, joten sivakoimaan lähdetään tänäänkin, kunhan aamupäiväksi ennustettu lumisade laantuu.
Muuten on vuosi alkanut normaaleissa merkeissä. Joulukrääsä kuusineen, valoineen, korjattiin keskiviikkona pois. Ovat monasti loppiaiseen asti oleet esillä, joulun rekvisiitat, mutta näin tällä kertaa.
Toosa ollaan katseltu, lueskeltu. Muutamia uusia sarjoja on tv:ssa alkanut. Ja minä, houkutuksen uhri, uusin Elisa viihteen sopparin. Uusin, koska olisin sen uusinut joka tapauksessa. Ja kun Elisa viestitti, että nyt saa samalla etuuksia. Etuuksista valitsin Elisa Aition kolmeksi kuukaudeksi veloituksetta. Siitä seurasi, että eilen katsottiin avausjakso uudesta "Ivalo"-sarjasta. Samalla tuli vertailtua suomalaista ja ruotsalaista osaamista. Ollaan näet seurattu viikolla maikkarilla alkanutta C-More-sarjaa "Metsästäjät", minkä tapahtumat sijoittuvat myös Lappiin. Kesäiseen, "Ivalossa" puolestaan talviseen. Liekö kotiinpäin vetoa, mutta näin alkuun näyttää kotimainen vetävän voiton. Melkoinen määrä näyttelijöittemme kärkinimiä on "Ivaloon" haalittu. Suomalais-sakasalainen yhteistyö se on, ulkomaisella pääomalla varmasti suomalaiseksi kallis projekti on toteutettu.
Olen muuttamassa elintapojani! En radikaalisti, mutta monen mielestä kai normaaliin suuntaan. Olen näet myöhäistänyt nukkumaanmenoani, sen myötä heräämistäni. Eli en enää lähde akkojen lypsytunneilla lenkille, vaan nukun jopa kuuteen, puoli seitsemään! Tämän radikaalin uudistuksen myötä olen alkanut katselemaan minulle ennen "yöohjemiksi" koettuja yhdeksän maissa alkavia sarjoja. Eilen arvottiin "Metsästäjien"- ja avausjaksonsa (2) saaneen, kovasti kehutun ja tämän hetken suosituimmaksi sarjaksi mainitun "This is Us"- sarjan kanssa. Koska neloselta alkavassa uutuudessa, kuten tietysti maikkarin "Metsästäjissä", on mainoksia, päädyttiin jälkimmäiseen.
Kyllä vaan nuo mainokset jurppivat. Hermojen kannalta ei kannattaisi katsoa ainoaakaan kaupallisen kanavan ohjelmaa suorana. Kun näkee Delta-Auton mainoksen, missä luvataan niin suuria alennuksia, niin rahakkaita etuja, että jää tunne autonostajalle päin maksettavan, vaikka ei edes vanhaa autoa antaisi väliksi. Tai kun Lumilyhty-arpa toitottaa: "Päävoittona 24 henkilöautoa", ihmettelee, että kuka kahtakymmentäneljää autoa tarvitsee? Ehkä joku taksiyrittäjä? Ja "jopa-mainokset" jaksavat ärsyttää, iänkaiken. Mutta oma vika, miksi en katso tallenteelta? Niin alankin tehdä, mikäli vainoharhaisuuden merkkejä, enteitä piilevästä psykoosista, ilmenee. Kun puoli tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen aloittaa tallenteen katsomisen, on toiveita, että tunnin ohjelman voi tiirata saamatta suoraa lähetystä kiinni.
Tuohon elämänrytmin muutokseen vielä. Sehän juontuu ajalta, milloin vielä töissä käytiin. Minun töaikani tosin olivat loppuvuosina varsin vapaat, mutta Hilpalla säännölliset; hän heräsi aina arkisin puoli seiisemän. Tavakseni vakiintui reilu 10 vuotta sitten, kun tupakin viljelemisen lopetus pakotti kilojen lisääntymisen muodossa liikkumaan, käydä sitä ennen lenkillä ja suihkussa. Tähän aikataulu jäsähti, niin tiukasti, että vasta nyt yritän sitä rukata uusiksi. Jotenkin järkevämmältä uusi käytäntö tuntuu, muutaman aamun, illan, kokemuksella. Saa nähdä, tarttuuko käytäntö jatkuvaksi? Minulle, vannoutuneelle aamuihmiselle.
Tänään siis heräsin myöhään, eli noin kuudelta. Lunta ei vielä ole tullut kolattavaksi, joten aamukahvin jälkeen aloin kirjoittamaan. Aamutv:ssa kuulutaan ruotivan Yhdysvaltain edustajainhuoneen avautumista demokraatienemmistöisenä. Jaaha, saakohan Trump muurin, vai tuleeko muuri vastaan?
Nuorille kiekkolilijoille tuli joulu heti joulun jälkeen. Sen verran onnekas oli tasoitusmaali Kanadaa vastaan. Hyvä niin, kerrankin.
Olen jopa hieman katsellut hiihtoja "Tour de ski'ltä". Ei paljon mainittavaa suomalaisista. Pärnäkoski sentää rimpuilee kärkisijoilla. Muuten näyttää siltä, että maailman huiput ovat paljolti poissa, tai jättävät turneen kesken.
Minulle on vanhemmiten iskostunut ajatus, että huippu-urheilun täkein tehtävä ei suinkaan ole kansallistunnon nostaminen, vaan saada nuoret liikunnan pariin. Siinä mielessä menestystä toivon, en niinkään rintaa paiskoakseni. Tänä talvena on viissiin myös hiidon mm-kisat? No niin on, mr. Google kertoi: 19. helmikuuta – 3. maaliskuuta 2019 Seefeldissä Itävallassa. Saa nähdä, inspiroiko tapahtuma uusia Krista Pärnäkoskia ja Iivo Niskasia.
Joulu rekvisiittoineen, uusi vuosi pommeineen, onvattakana, mutta amaryllikset ovat vasta päässeet ehoimpaan kukoistukseensa. Kukoistusta alkavalle vuodelle myös teille jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti