KAUPASSA KÄYNTI MUTKISTUNUT

  On muuttunut, ruokakaupassa käynti, reilussa puolessa vuosisadassa. 1960-luvulla oli hyvin mutkatonta astella puotiin, joko Koistisen kauppaan, tai Mikkelissä asuessa Toivakan  Maaherrankadun ja Vilhonkadun kulmauksessa sijaitsevaan myymälään, ojentaa maitokannu tiskin takana valkeissa asusteissa odottavalle myyjälle, pyytää vielä ruisleipä, puoli kiloa voita, palanen edamia, viisi porsaankyljystä, sekä neljänneskilo lauantaimakkaraa siivuina.

  Sitten tulivat valintamyymälät. Ostaminen oli vielä helppoa; käveli läpi muutamat hyllymetrit, poimi koriinsa tarvittavat tuotteet yhden tai kahden vaihtoehdon per hyödyke valikoimasta.

  Suuria marketteja alkoi putkahdella isompiin keskuksiin 1970-luvulla. Ne suurenivat ja suurenivat, niitten valikoima laajeni kodinkoneista tekstiileihin, urheiluvälineistä kosmetiikkaan, you name it. Tästä seurasi, että kauppareissulle piti lähteä ajan kanssa, varustautua lenkkitossuilla, jottei saisi rakkoja jalkoihinsa, sekä pitkällä pinnalla. Sen verran joutui valtavissa myymälöissä kävelemään, ostoksiaan etsimään.
  Pian erilaisten nimikkeiden, toinen toistaan hienompien einesten, höystöjen, lisukkeiden ja valmisteiden määrä alkoi lisääntyä ekspotenttiaalisesti. Se tiesi ruokaosastolla käveltävien metrien lisääntymistä, oikean tuotteen löytymisen vaikeutumista.

  Kun tähän oltiin totuttu, turvalliset ja lyhyet kulkureitit mieleen painettu, muuttui taas käytäntö. Me asioimme Lidl'issa tai K-Supermarketissa, muissa ruokakaupoissa emme juuri käy. Nämä kaupat ovat kooltaan sellaisia, ettei tarvitse miettiä, mistä ovesta sisään menee, mihin suuntaa lähtee kulkemaan. Tarjonta on kuitenkin valtavaa. On vaikka kuinka paljon valinnan varaa. K-kaupassa tarjonta on melko vakio, Lidl'issä osa vaihtuu viikoittain. Olemme tarkoin oppineet, missä mikin tuote näitten myymälöitten hyllystöä, viileäsäilytystä, pakasteallasrivistöä, sijaitsee. Mutta kun on kyse joka viikko, usein monta kertaa viikossa, vaihtuvista tarjouksista, ei mikään enää päde! Tarjoukset saattavat löytyä mistä vain! Ja yleensä epäloogisimmista paikoista! Eli ei lähelläkään niitä mestoja, missä samalaiset tavarat normaalisti sijaitsevat. Tämä pätee molemmissa kaupoissa.
  Viime aikoina on asioihin alkanut tulla selkeyttä. Varmaan on palautetta jaeltu. Lidl'iin on ilmestynyt tarjoushyllyjä niin kuivatuotteille, kuin viileäsäilytyksen tarvitsevillekin. Silti saattaa yhä, kierreltyään kauppaa puolisen tuntia, lopulta henkilökunnalta kysyttyään, löytää jokun tarjoustuotteen, vaikkapa Myrttisen suolakurkkupurkin, vaippoja sun muita ipanoille tarkoitettuja tuotteita sisältävän hyllykön päädystä. Samoin saa, ainakin minut, ymmälle, kun yhteishintaan tarjouksessa olevat tuorepasta ja pesto löytyvät aivan eri kohdilta samaa pitkää viileähyllyä. 
  Kaikella on varmasti tarkoituksensa, oma logiikkansa. Minulle se logiikka on vain jäänyt sumeaksi. Mutta pitäähän tämä virkeänä. Kun lähtee mieli jännityksestä kireänä kauppaan mielessään se, kuinka monen kierroksen, kyselyn, erehtymistä ja löytymistä seuraavan hekuman, muutaman sentin, parhaimmassa tapauksessa euron, säästämisestä koituneen hurmioin, jälkeen pääsee palamaan takaisin kotiin.

  Aamulla tein lumitöitä. Turhaa, tietysti. Plussalle menee ilma kohta, vettäkin taitaa sadella. Vaan kun kolan olin esiin ottanut, piti sitä kesän jäljiltä kokeilla.
  Hilppa ja Joni ovat jo hereillä. Nyt alkaa alhaalta kuulua myös Iiriksen ääntä. Veikkaan, että kohta tyttö kömpii ylös, Anna jää vielä loikoilemaan. Oikeassa olin!

  Päivällä mennään porukalla katsomaan Elinaa. Sitä ennen varmaan täytyy Iiriksen päästä lumeen peuhaamaan, kun valkeaa nyt muutama sentti on saatu.
  Me Hilpan kanssa lähdetään pikapuolin Lidl'iin. Kunhan mieli on saatu viriteltyä tarjouksen metsästykselle sopivaan vireeseen. Varokaa, henkilökunta, Lehkoset ovat pian siellä!