Pitää ajella varovasti, ettei tule kolhittua sijaisautoa. En nimittäin tiedä, miten vakuutusyhtiö suhtautuu sijaisauton sijaisautoon? Nihkeästi, epäilen. Uskalsin kuitenkin käydä Volvolla Trion parkkihallissa, paikassa, missä kolhin oman autoni. Eli se apina on karisteltu hartioilta. Eiköpä loppu laina-aikakin kulu nyt onnellisissa merkeissä.
Vakuutuksesta vielä. Aika kauan, melkein viikon ilmoituksen tekemisestä, kesti, ennen kuin sain ohjeet Hyundain korjaukseen. Ja kun se viimein (lauantaina) tuli, olin jo (perjantaina) käynyt sopimassa korjauksesta. Ohjeessa tarjottiin tasan yhtä vaihtoehtoa työn tekijäksi. Jos sen olisin valinnut, olisin voinut suoraan lähettää Hertzille sijaisautotilauksen. Mutta kun en valinnut, hoidin asian puhelimitse. Toimi ihan hyvin niinkin.
Aivan sama, kuka auton korjaa, koska vakuutus maksaa, niin ajattelee varmaankin moni. Niin minäkin. Paitsi, että aikataulun sovittaminen tälle viikolle ei varmasti olisi onnistunut vakuutusyhtiön tuputtaman tahon kanssa. Nyt kaikki menee tuubiin??? Niin uskon, koska auto korjattiin kesällä, Schenkerin jäljiltä, samassa paikassa, ja sama lokasuoja. Silloin homma kesti kaksi ja puoli päivää.
Summa summarum; vakuutusyhtiöillä on omat kytköksensä tiettyihin korjaamoihin. Molemminpuolista etua ne varmaan hakevat, varmaan saavatkin. Vaikka tarkemmin ajateltuna kuinka suuri se on, nimittäin vakuutusyhtiölle, koska valtakunnalliset toimijat eivät varmasti ole halvimmasta päästä, eikä niiden työhön käyttämä aika ole nopeimpien joukossa. Ja vakuutus maksaa sijaisautosta vuokra-ajan mukaan. No, en minä noita kuvioita tunne, taustoja tiedä. Ei ole tarviskaan. Kunhan mietiskelin. Ja mukava oli lukea vakuutusyhtiön ohjeesta, että olen Loistokuski, joka on saavuttanut korkeimman mahdollisen liikennevahingon bonuksen, joten tämä vahinko ei alenna kaskovakuutuksen bonusta. Eli jos näette minut auton ratissa, oli se sitten Hollolassa, Lahdessa, Mikkelissä tai Anttolassa, voitte nykäistä lähintä hekilöä olkapäästä ja sanoa:
"Hei katsoppas, tuossa menee loistokuski!" Ja jos haluatte vielä tuoda itseänne esille, voitte jatkaa,"minä muuten tunnen sen!" Tämä sallittakoon, vaikka ette juuri tuntisikaan. Olen näet tänään suopealla tuulella.
Tämä viikko siis Hollolassa vietetään. Lauantaina Espooseen Iiriksen synttäreille. Yhtä rumppoomista se alkaa jo olla; pyhänä vasta Iiris sinne vietiin. Mutta totta kai pitaa juhliin mennä.
Iiris on aika järkevä tyttö. Kun kysäisin häneltä, että onko lahjatoiveita, paukautti Iiris, että roskakori. Minä lupasin, "saamasi pitää". Vaan se ei meinannutkaan olla helppoa. Tai roskakorin löytyminen on helppoa, mutta lasten roskakorin löytyminen ei. Joistain nettikaupoista olisi voinut tilata, mutta aika ei riittänyt. Lopulta löytyi. Lahden Triosta Tiger-nimisestä "rihkamakaupasta", eli kaupasta, mistä saa vaikka mitä, pääasiassa sellaista, mitä ihminen ei tarvitse, Mutta Tiger näytti kyntensä, oikeutti olemassaolonsa, suoden Iirikselle lahjaroskiksen.
Saa IIris meiltä muutakin, sähköhammasharjan, äitinsä antaman vinkin perusteella. Se, siis sähköhammasharja, ilmoittaa musiikilla, koska ylähämpaita on harjattu tarpeeksi, alahampaita on harjattu tarpeeksi, ja koska koko homma on hoidettu. Se on sitten tätä päivää. Niin on, vaikka luultavasti haudoissa kääntyillään melko tiuhaan tahtiin. Eivät näet välttämättä ymmärrä menneet sukupolvet hammashuollon tärkeyttä. Vasta aamulla uutisissa puhuttiin siitä, kuinka suuri osa suomalaisista saa huonoista hampaista johtuvia sydänoireita. Joten lopeta ukki-Aleksi tuo kiepuminen.
Sunnuntaina, viimeistää maanantaina, lähdetään saareen. Kohta on taas se aika vuodesta, kun pitää hankkia peukalohankoihin rakot. Nimittäin haravointiaika. Eipä Avokkaassa muuta tähdellistä puuhaa olekkaan. Voi harrastella verkkokalastusta. Kokeilla vaikka siikaakin. Vaikka aikaista taitaa olla. Mutta mujetta varmaan syötäväksi nousee. Pitää ostaa possunkylkeä mukaan. Koska leivinuunia kuitenkin lämmitetään, passaa sinne tuupata patakukko muikuista muhimaan. Viepi kielen sanonko minne? Myös lapapaisti ostetaan. Se on pakollinen. Hyvää syys- ja talviruokaa. Niin hyvää, että maistuisi kesälläkin. Mutta varsinkin menneenä kesänä ei ollut kovin kiire uunia lämmittämään.
Loppukuvaksi päivää vaille 4-vuotias Iiris sunnuntaina, eli linnanneito Launeen Perhepuistossa. Noin kuriositeettina mainittakoon, että eilen koitti se päivä, kun äiti_Elina ja Iiris saavuttivat yhteensä sadan vuoden rajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti