perjantai 12. lokakuuta 2018

MUIKKU & MUIKKU & MUIKKU

  Tiistaina laskettiin verkot, keskiviikkona nostettiin. Muikkuja tuli mukavasti, meille parista verkosta reilu kolme kiloa.


  Olipa liki kolmikiloinen haukin! Se oli ahneuksissaan mennyt napsimaan mujeita verkosta, jäänyt kitusistaan kiinni. Ahneella on sontainen loppu; hymypoika on nyt fileinä pakkasessa. Neljän siikaverkon yhteisessä jatassa oli kaksi siikaa. Ei liiku vielä siika, mutta tuloillaan on. 

  Muikkuja on sitten syöty, muodossa jos kolmannessa. Hilppa valmisti heti patakukon, se sai muhia uunissa iltaan asti. Kylläpä maistui hyvältä, pitkästä aikaa.

  
  Ennen sen herkuttelemista syötiin jo lounalla muikkuja, paist'muikkuja. Ei sovi niidenkään makua moittia.

  Eilen vielä korvensin haikupöntössä pari ritilällistä mujeita. Ei tarvinne kertoa, olivatko ne hyviä vai pahoja?


  Jotta eivät alkaisi evät kasvaa selkään, ei muikkuverkkoja varmaan tällä reisulla laiteta järveen. Siikasellaiset kai tänään lasketaan, ehkä pari ahvenellekin.

  Kyllä ilmat ovat meitä hellineet. Aurinkoista ja lämmintä on ollut, tulee vielä olemaan, yli viikonlopun. Krassiämpärikin on saanut vedellä viimeisiään auringonpaisteessa.


    Eilen käytiin vähän sienessä. Koska harvoista suppilovahveropaikoistani Saukonsalon puolella oli kaksi ottanut aikalisän, sillä metsäkone oli päättänyt hiilinielun pienentämisen niillä maisemilla olevan tähdellistä, sörnäytimme Piskolaan. Siellä on yksi sammaleinen pohjoisrinne, mikä on joskus antanut runsaastikin satoa. Paikan tietävät kuitenkin useat. Niinpä siellä oli/olivat joku/jotkut jo ehtineet äskettäin käydä. Yhteen ateriaan kuitenkin saatiin emmeet, kun rinne tarkottiin. Lisäksi saadaan monen sortin kastike, koska vähän kanttarellejä, muutama tatti, ja reilusti vaaleaa orakasta, koriin päätyi. Myös sopivan kokoisia kangassieniä löytyi mukavasti. Hilppa ne ryöpäytti, keitti liemen, säilöi pari purkillista pikkelsiksi. Mukavaa höystettä sydäntalven aterioille.

  Uunissa liekit kohisee, halot rätisee. Ei lämmön takia olisi välttämätöntä tulia tehdä, mutta Hilppa tällää kaalilaatikon sinne kypsymään. Eikä ilppi pahemmin henkäile, kun näillä keleillä leivinuunin lämmittää. 

  Saunapäivä tänään. Muuta kummempaa ohjelmaa ei lukujärjestykseen ole merkitty. Ehkä avaan hieman veneliiterin lattiaa, käyn katsomassa, miksi se on keskiosalta pahasti notkolla. Jotakin on siellä pettänyt. Tunkkaan ylös, laitan tavaraa kannattamaan. Ja taas vaikka tanssit järjestäisi. Vaikka en kyllä järjestä. En tähtien kanssa, enkä ilman. Tai jos järjestän, toimivat musisoijina Rohusen Matti kazoon, Teittisen Eki helevetin pienen, kaulaketjussa roikkuvan, huuliharpun kanssa. Sellaista soittoa on saaressa muinoin kuultu. Eiköpä pojjiilla ole taidot vielä tallessa? Miten lie sopii keikkakalenteriin? (Anteeksi Matti ja Eki, tällaista menin ehdottelemaan, ilman mitään yhteydenottoa asianosaisiin!).

  Kohta Hilppa nousee kahville. Minä lisään uuniin muutaman puun. Aamun ensimmäiset ykkösen uutiset äänessä selän takana. Sipilän uhittelua ja siellä puidaan. Ja hirmumyrskyn tuhoja. Uutiset eivät kovin mukavia ole viime aikoina(kaan) olleet: tulvia, hirmumyrskyjä, maanjäristyksiä, mutavyöryjä, Sipilää. Ja ilmastonmuutosta ei myönnetä, hallitus ei kaadu. Onneksi näissä maisemissa vitutus pysyy siedettävissä puitteissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti