tiistai 23. lokakuuta 2018

KENEN TULEE SONNUSTAUTUA?

  Lakkoillaanko Suomessa nykyisin niin harvoin, että siitä pitää tehdä aivan helvetinmoinen numero? En tiijä. Mutta poikkeuksellisen uutistulvan ja somemellakan tämä JHL:n lakko on aiheuttanut. Ja hillitöntä hurskastelua hallituksen ministereiltä, joiltain kansanedeustajilta myös. Työnantajien puolella kalastellaan pisteitä muka pelastamalla muutama lapsonen muuten varmalta nälkäkuolemalta.
  Koski lakko ketä tahansa, niin varmaa on, että aina se joitakuita koskee. Täytyy muistaa, että ei lakon syy ole lakkoilijoissa, vaan hallituksen kohta neljä vuotta jatkuneessa työväestöä ja vähempiosaisia kohtaan harjoittamassa toiminnassa. 
  Toisaalta hyvä, että lakko puhuttaa, ei jää huomaamatta. On selvää, että Sipilän johtaman politiikan ihmeelliset koukerot eivät enää mene purematta alas.
  Koska nykytilanteesta ei päästä muuten eteenpäin, on syytä siirtyä neuvottelemaan. Se on ainoa tie pulman ratkaisuun. Kenenpä pitäisi sitten sonnustautua, Mordokain tapaan, säkkiin ja tuhkaan? Hallituksen tietysti. Mutta antavatko Sipilän "ylpeys" ja työnantajapuolen kytkökset, sekä sille annetut kätketyt lupaukset, myöten? Toivoa sopii.

  Uutisia pitää olla. Kimin voitto yli viiden vuoden tauon jälkeen melkein ohitti lakkopolemiikin. Ohitti, kuten Kimi Hamiltonin startissa. Urheilussa on todellakin tärkeintä, kuinka suomalaiset pärjäävät Formuloissa, kuinka NHL:ssa. Miten lie tulevaisuudessa? Urheilu-uutisoinnin laita? Jos erään visionäärin ennuste toteutuu. Hän on nimittäin sanonut, että ainoat nykyisistä urheilulajeista, jotka tulevat säilymään, ovat jalkapallo, koripallo ja pitkän matkan juoksu.

  Vein eilen Hyundain pajalle. Sain sijaisautoksi kaksiovisen Fiat Pandan. Siitäpä on aikaa kulahtanut, kun edellisen kerran kaksiovisella ajelin. Kun ei ole edes urheiluautoja ollut. Tänään pitäisi oma taas olla valmiina. Lievin varauksin tosin odottelen soittoa. Tuskin kaikki, mikä voi maalauksessa mennä pieleen, on vielä mennyt. Mutta toivoa on. Jos kyseessä oleva maalaamo on asiantunteva. Sillä asiantuntija on henkilö, tässä tapauksessa taho, joka on tehnyt kaikki mahdolliset asiaan kuuluvat ja liittyvät virheet. Sekä myös ottanut niistä opikseen.

  Taitaa jäädä hehkuttamani museoretki tulevaisuuteen. Eilen ei käynyt, tänään ei sovi, huomenna sataa, ylihuomenna pitää olla Lahdessa viideltä (17:00), perjantaina lähdetään Anttolaan. Ei siinä mitään; museokortti on voimassa jonnekin helmikuun alkuun. Ehditään kyllä suunniteltu matka tehdä.

  Muutaman päivän kuluttua syödään muikkua, siikaa, possunlapaa, kalakukkoa. Edellyttäen, että.....
  Lapapaisti edellyttää ainoastaan sen hankinnan K-Supermarketin ystävällisiltä lihamestareilta. Muje, siika ja kalakukko edellyttävät, verkkojen laskun lisäksi, Ahdin suopeaa suhtautumista tapahtumaan. Lisäksi, totta kai, myös verkkojen noston, saaliin ja käsittelyn. Jos edellämainitut edellytykset ovat toteutuneet, edellyttää herkkujen valmistuminen myös Hilpan kokinkäden asiaan puuttumista. Sitten, kun edellytykset, ja edellytysten edellytykset, on täytetty, vasta päästään nautiskelemaan.
  Vielä tekee mieli lisätä ruokalistaan kanttarellikastike. Se edellyttää sienien löytymisen, sekä Hilpan kastikkeeksi loihtimisen. Mahdollisuuksia on, löytymiseen, kuten kuva per 15.10.2017 antaa ymmärtää:


  Tämähän on kuin ote uusasiallisesta ja saivartelemattomaan tapaan kirjoitetusta keittokirjasta. Minkä keittokirjailijan maailma minussa menettääkään?

  Aamu valkenee Hollolassa. Pakkasen puolella käväistiin, nyt näyttää miinus yhtä. Taidan lähteä hakemaan lehtiharavan alapihalta, kottarit yhtiön varastosta. Jos repisi etupihan liljapenkistä lakastuneet lehdet ja varret, haravoisi vähät lehdet. Alapihalta myös. Haravoisi. Aika pieniä ovat pihahommat, täällä. Saaressa odottaa isompi souvi; ei lehmuksen ja vaahteroiden tiputtamaa lehtimattoa voi jättää talveksi lojumaan.


  Lopetan. Seuraavan kerran raportoin luultavasti saaresta pe. tai la.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti