SYYS SYYSSÄ

  Molemmissa peukalohangoissa ja vasemmassa kämmenessä on rakko, eli ves'kuula. Se on syksyn syy. Mitä meni tiputtelemaan lehdet. Mutta sen se teki, taas. Nyt on kuitenkin piha-alueet haravoitu. Laskujeni mukaan roudasin ainakin 20 lastia lehtikompostiin metsään. Yksi lasti on n. 5 kottikärrillistä kevytpressun päällä. Siis sata kottarillista. Tuo kertahivakan suurus ei ole tarkemitattu, mutta silmämäräisesti sitä luokkaa, siis viisi kärrillistä.
  Puhutaan ja kirjoitetaan, että ei lehtiä kannata haravoida. Ajaa vaan ruohonleikkurilla, niin silpputuvat lannoitteeksi, lehden pirulaiset. Niin varmaan, paikoissa, missä ei ole tuhottomasti lehtipuita. Täällä on. On pari vaahteraa, valtava metsälehmus, koivuja lukematon määrä joka puolella. Lehtiä on parhailla paikoilla sellainen matto, että hyvä, ettei pidä talikolla mättää. Jos ne jättää talven yli lojumaan, ei ole mukavaa sitä vetistä lauttaa poistaa. Ei ne kyllä tavallisella ruohonleikkurilla silppuunnu.
  Tuossa harvavoinnissa on siis kahden koulukunnan väkeä. Mieluusti kuuluisin minäkin haravoimattomien yhteisöön. Se on nimittäin tympeimpiä hommia, mitä tiedä. Polttopuun teko, ruohonleikkuu, jopa paskioin tyhjennys, kaikki joskus täällä eteen lankeavat askareet, ovat silkkaa suuvettä haravoinnin rinnalla. Mutta elämä ei ole aina ruusun-, eikä minkään muunkaan, lehdillä tanssimista.

  Tehty on haravointi. Tuleva viikko voidaan olla, miten lystätään; vähän kalastellaan, vähän ulkona källäillään, himpun luetaan, ripaus toosaa tuijotetaan. Ihan työtyötä on sen verran, että tuo äsken mainittu paskio on tarkoitus tyhjentää. Ei siksi, että se täynnä olisi, vaan siksi, ettei sitä tarvitse talven aikan alkaa operoimaan.
  Keskiviikkona käydään kylillä. Veneelle on tilattu talvihuolto. Loppuviikosta se varmaan viedään Hanelin rantaa telttailemaan talveksi. Sitten ollaan soutuveneen varassa. Nämä matkat, verkkoreissut, sujuvat mukavasti sähkön voimalla.

  Eilen tällättiin naapurin Hannun kanssa jokusia verkkojatoja. Sieltä saatta nousta siikaa, ahventa, haukea, lahnanlinttejä, säynettä, taimenta. Tuskin niin käy, ettei mitään. Kun päivä valkenee, saalis tarkentuu.

Laitanpa tähän väliin muutamia syksiä tunnelmakuvia:

  Tosiaan on kaljuksi muuttunut, metsä. Nyt näkee ohi ajavat veneet mainiosti pihalle. Paitsi etä ei ole ohiajavia veneitä. Ei paljon muutkaan elämää. Muutama tintti, kotitikka, eilen yksi korppi, Niistä ei tungokseksi asti ole. 

  Nyt on sitten talviaika. Keittiön ja tuvan kellot rukkasin ensitöikseni. Juhlallisin menoin sen tein, mielessä toive, että operaatio on viimeinen. 

  Nyt talviaika on pian kuusi. Hipsin tästä kahvinkeittoon, aamupalan rakenteluun. Enkä ole yhtään uusissivua avannut. Ehkä kahvin jälkeen senkin teen.