MUIKKUA JA ENSIKERTAISIA JUTTUJA

  Eilen laskettiin Hanelin kanssa muikkuverkot Kiukuanselälle, siihen Mutasuonlahden apajalle. Minä ajoin Avokkaasta sinne omalla veneellä, Haneli tuli omallaan. Tuli katetulla, koska avoveneessä on jotain vikaa. Ja koska katetusta veneestä on hankala laskea verkkoja, jätettiin se parkkiin, Haneli hyppäsi verkkolaatikon ja kohojen kanssa minun veneeseeni. Veneparkki oli sellainen, että se (vene) jätettiin lillumaan keskelle selkää. Tyyni oli näet keli. Luotain näytti, että kalaa, oletettavasti muikkua, oli aikalailla. Koko tasainen syvyys koko jatan matkalla, sellaiset 22 metriä.
  Haneli sanoi omaan paattiinsa siirtyessään, että hän ei yhtään muikkua tarvitse, joten koettakaa pärjätä. Ja että illansuussa kannattaa hakea verkot pois.

  Puuhasteltiin niitä näitä, minä mm. ajelin trimmerillä leikkimökin ja savustuspaikan ympäristöt. Ja savustin sähkösavustimella Lidlin matalikolta pyydetyn lohenpuolikkaan. Syötävä siitä tuli.

  Päiväkahvilta lähdettiin nostamaan verkot. Ajattelin, että paras hakea, ettei olla totaalisessa kusessa kalanpaljouden kanssa. Samalla annoin Hilpalle pikaopastuksen moottorilla ajamiseen. On hyvä, että hän tottuu; soutuveneellä ei kovin kauas viitsi lähteä verkkoja laittelemaan.
 

  Verkoille päästiin. Muikkuja alkoi nousta harvakseltaan... 

...pelko ylitarjonnasta väheni.

   Verkot tulivat nostetuiksi. Hilppa sai lähteä aivan omin avuin sörnäyttämään kohti Avokasta.

  Hyvin sujui, olihan hän hieman ajanut entisellä veneellä. Samanlaista touhua. Kyllä rouvasta kelpo ruorihenkilö kehkeytyy!

  Perillä minä päästelin muikut.

  Ei mikään Pietarin kalansaalis, eli "Nomen est omen" ei toteutunut. Mutta juuri sopiva määrä meille; kerran paistaa, kerran savustaa. Tai sitten savustaa kaksi täyttä ritilällistä perinteisellä haikupöntöllä.

  Varmaan ylihuomenna laitetaan verkot taas pyyntiin. Hilpan tulikoe, saa peruutella, kun minä lapan jataa veteen. Ehkä huomenna laitetaan ahvenverkot kokeeksi. Kävin eilen luotaimen kanssa laittamassa matalikolle merkiksi ankkurikohon. Nyt sattuvat verkot oikeaan kohtaan soutuveneelläkin. 

  On osunut niin, että Hilppa toisiaan oli eilen ensikertaa reilu vuosi sitten hankitun veneen puikoissa. Ja toinen neitsytjuttu oli verkkojen lasku ja nosto uuteen paattiin. Ollaan ahven- ja siikaverkot hoidettu soutu/sähköveneellä, kun ne lasketaan ihan lähivesille. 

  Huomenna on tarkoitus sutia loput maalista seinään. Ensi keväänä taas maalikauppaan. Vaikka talon takasivu, varjon puoli, näyttää vielä olevan ihan jees, pitää se kuitenkin rasvata. Että kelvollisena pysyykin. Muuten taidetaan keskittyä kalstukseen, kun on pää auki. Eli kohta meille kasvaa selkään evät. Kun on kalaisat eväät.

  Halla-Ahon mukaan Perussuomalaiset kantavat huolta vain omasta kansasta. Silleen! Se johtaa siihen, että kohta vain omista kannattajista. Ja se mihin? Kyllä te sen tiedätte. Jos näin annetaan tapahtua. Kauniiden sanojen ja pätevän tuntuisten perustelujen ei saa antaa harhauttaa. Muuten ollaan taas kaulaamme myöten "isessään". Samaa ajattelua kun tuntuu, vielä isommin kannatettuna, olevan koko Euroopassa. Eikö ihmiskunta koskaan opi? Toisaalta, jos ei opi, ei se parempaa ansaitsekkaan. 

  Näihin tuomiopäivän sanoihin lopeten, lähden valmistelemaan haikupönttöä tositoimiin.