MAATALOUSYRITTÄJÄ?

  Tänään tuli taas puhelu jostakin. Puhelu, missä joku kysyi, että vieläkö teillä on maatalousyritys? Mitäs siihen vastaamaan. Mieli teki, että "ei vielä". Mutta korrektisti vastasin, että ei ole, eikä ole ollut. Sitten utelin, että mistä johtuu, kun minulle tulee noita kyselyjä silloin tällöin. Tämä oli ehkä viides kerta. Vastapeluri kysyi, että onko teillä metsää. Siihen minä, että on toki, saattaa parin hehtaarin läntistä olla toista hehtaaria jonkinmoista metsämaata. Ei se, hänen mukaansa, ole kyllä edellytys maatalousyrittäjän arvoon ja ammattiin. Eli joku sekaannus jossakin. Jonkun virkahenkilön sormi lienee osunut väärälle näppäimelle. No, ei tuosta ole liiemmin haittaa ollut, kyselystä Toisaalta, olenhan minä melkoinen maatalousyrittjä. Yritän hakata metsästä polttopuita, yritän saada pottu- ja kasvimaan tuottamaan satoa. Ihan perheyritys tässä ollaan. Hilppa yrittää isolta osaltaan kasvattaa yrttejä, hernettä, papuja, pinaattia, kesäkurpitsaa, ensi vuonna tomaattia ja kurpitsaa myös. Ei meitä yrityksen puutteesta voi moittia. Joten taidan seuraavan kyselyn tullessa, jos sellaista ylipäätään koskaan tulee, vastata, että kyllä on, kova yritys.

  Niinpä, heitti ilmat kehnoiksi. Aamulla vielä melko kelvollinen keli, saatiin kunnialla muikkuverkot nostettua. Vähän matalaan osa sattui, mutta onneksi ei ollut pienten ahventen massaesiintymää. Niitä ei näet ole mukava muikkuverkosta ottaa pois. Sellaisia, mitkä eivät mahdu läpi tulemaan. Piikas pentele on aika piru pakittamalla poistettavaksi.
  Muikkuja tuli taas juuri sopivaksi; kerran paistaa, kerran savustaa. Mätiä alkaa olla jo aika paljon. Eli syksy etenee.

Saniaiset ovat kauttaaltaan "ruskettuneet"...

...vaahtera rannalla alkaa saada väriä...

...ja veneet ovat suojatuneet lehtisateelta.

   Ennen puoltapäivää alkoi sade. Kaiken aikaa on tuuleskellut, mutta, ennusteen mukaan, yltyy myräkkä iltaa kohti navakasi, jatkuu huomiseen iltapäivään saakka. Saattaapi virrat katkeilla.

  Aamulla, kun tulin verkonnostosta, hipsi Hilppa rantaan, kertoi Länsi-Savon nettisivuilta lukeneensa, että Mikkelin Anttolassa, Kamalasaarilla, on aamulla aikaisin palanut n. 50 neliön mökki maan tasalle. Hälytys oli tullut vähän ennen viittä aamulla, ja palokunta oli ollut paikalla reilussa 20 minuutissa. Lisäksi jutussa todettiin, että saareen oli n. kilometrin venematka. No, Kamalasaarethan ovat tuossa Avokkaansaaren pohjoispuolella. Minä päättelemään, että kahdesta mahdollisesta mökistä sen pitää olla toinen, eli ei siis se toinen. Vähän arvelutti tuo palokunnan nopea ehtiminen ja kilometrin venematka. Potinlahteen jos trailerilla tuo veneen, niin se kilometri pitää kutinsa, mutta ei missään nimessä onnistu parikymmenessä minuutissa. Sitä paitsi oli viiden aikaan hereillä, ja olisi luultavasti noteerannut epätavallisen vesiliikenteen.
  Uteliaisuus kuitenkin nakkeli, joten, kun mujeet olivat irrotettu, tallustin Hanniloille, kerroin tapauksesta. Hannu sanoi, että mennään katsomaan. Niin tehtiin. Eikä kummassakaan Kamalasaaressa olevista mökeistä ollut punainen kukko laulanut.
  Aloin palattuani tutkia asiaa, ja äkkäsin, että Paajalansaaren länsipuolella on myös Kamalasaaret. Nimenomaan Kamalasaaret. Ja että nämä lähellä olevat ovatkin Kamalansaaria. Helevetti, olen näillä seuduilla marhannut kohta 70 vuotta, enkä tuota tiennyt. Ja vielä pitäis ulkomaille lähteä, sivistymään! Kun ei synnyinseutujaankaan tunne!
  En tietysti voi takuuta antaa, että kyseessä oli tuo toinen Kamalasaari, mutta luultavasti. Välimatka kylille täsmää, ja tuskin noita "Kamalia" lähitienoilta enempää löytyy.
  Eipä silti, soitti aamulla kohta Pesosen Heikkikin, kyseli, että tiijätkö, kenen mökki Kamalasaaressa paloi? Oli jutun kuultuaan poikennut rannassa katsomassa, keiden autot olivat paikalla. Eli toki tuollainen tieto säväyttää, varsinkin, kun uskoo kohteen olevan tutun.

  Sellaisia sadepäivän aatoksia, tässä ja nyt. Laitanpa loppuun viime sunnuntaina otetun kuvan Elinasta. Fyysinen kunto hänellä on hyvä, keskustelu sujuu muistin edellyttämällä tasolla. Mutta tyytyväiseltä vaikuttaa, onneksi. Tulevan viikonloppuna mennään Iiriksen kanssa häntä katsomaan. Saa nähdä, millaiset reaktiot se äidissä herättää? Kuten kuvasta näkyy, on itse neulottu pipo mieleinen päähine. Vaikka ei huoneessa kylmä ole. Mutta Elina on viime vuosina ollut viluinen. Kun ei liiemmin ole lihaa luiden päällä lämmittämässä.