LYHYESTÄ NOVELLI MIELEKÄS

   Toissapäivänä palattiin saareen, eilen kävin sienessä, tänään kävin sienessä. Eli syksy on normalisoitunut. Eilen kävin tässä saaressa, löysin kanttarellejä ja torvisieniä. Tänään kävin muilla mailla mantereilla, löysin rouskuja, kanttarellejä, tatteja ja torvisieniä. Ja löysin puolukkapaikan, sellaisen, mihin kannattaa Hilpan kanssa mennä keräämään.
  Syksy siis etenee nyt uomissaan, hieman myöhäisessä ainakin sienisadon kannalta asiaa tihruttuna. Värimintun kannalta lienee aika kohdillaan, syksy. Vähän ränsistyneeltä alkaa minttulainen näyttää. Vanhuus ei tule yksin.

  Keskiviikko ja eilinen olivat kovin tuulisia. Tänään on puhuri maltillisempaa. Niinpä lasketaan naapurin Hannun kanssa verkkoja. Laitetaan muikulle, ahvenelle, ja vielä pari 60-millistä, jos vaikka punalihaista tulisi. No, se on tuurissaan. Mutta on niitä joskus ennen muinon tullut. Miksei siis nyt?
  Taidan lähteä kahvin jälkeen luotaamaan muikkupaikkoja. Ei se mitään takaa, mutta mahdollisuudet paranevat, jos luotain näyttää kalaa olevan. Uskon, että huomenna jotakin Ahdin antia on sen verran, että potun maku muuttuu.

  Jotta oleilu ei menisi ihan hänekseen, käännän jonain päivänä aarin verran maata leikkimökin läheltä, kylvän siihen kalkkia. Laitetaan ensi vuonna pottu uuteen paikkaan. Nykyinen on aika varjoinen. Ja vieressä on isoja koivuja, mitkä ahmivat sadoin litroin vettä vuorokaudessa. On myös hyvä vaihdella paikkoja, sanotaan. Ja laittaa välillä jotain jotain muuta. Kuulemma herne on hyvä maanparannuskasvi. Joten meillä on luultavasti ensi kesänä aari hernepenkkejä.

  Tänään alkaa SM-liiga, syksyn merkki sekin. Enpä ole syventynyt, spekulaatioita tutkiskellut, hankintoja analysoinut. Muuta ei toivoa tulevalle kaudelle, kuin että Jukurit ja Peltsut pärjäisivät kohtuudella.

  Laitoin kammarin uuniin tulet, ensi kertaa toukokuun alkupäivien jälkeen. Ei ole ollut kesä hupa klapeille. Paitsi saunan osalta. Kohta saan pellit kiinni. Uunista. Sitten lähden katselemaan laskettavat verkot, niihin kohot ja kalamerkit valmiiksi.

  Täytyy vielä laittaa, kaikkien sienikuviini kyllästyneiden närkästykseksi, kateellisten friikkien mieliharmiksi, joku kuva.

Eilinen saalis:

Tämänpäiväinen tulos:

Eilen illalliseksi nautittu kääräri, eli tuorejuustolla voidellun munakkaan sisään käärittyä kypsennettyä torvisientä. Melko askeettisen näköistä, mutta ei makuista.

  Ei tullut pitkän pitkä tästä blogista. Pitempi kuitenkin, kuin tiettävästi maailman lyhyin novelli, Augusto Monterroso'n Dinosaurus: Kun hän heräsi, dinosaurus oli edelleen siinä. Mielenkiintoinen kirjoitelma, ja monitahoinen, lyhykäisyydessään. Muuten: mr. Google ilmoitta tämän novellin lyhimmäsi. Tietoni mukaan Ernst Hemingway on kirjoittanut vielä lyhyemmän novellin. Vai ovatko alkukielisten versioiden sanamäärät erilaiset, kuin suomeksi käännetyissä? Joka tapauksessa Ernst'in novelli on surullisuudessaan vartaansa vailla: Myytävänä lasten kengät. Ei pidetty kertaakaan.