Liekö yöunia häirinnyt nopeasti tehty päätös, päätös, mikä vaikuttaa vesillä liikkumiseen. Sen päätöksen myötä paluumme Anttolaan viivästyy päivällä. Näillä näkymin päästään perjantaina puolen päivän paikkeilla kohti Etelä-Savoa starttaamaan. Mutta tuosta päätöksestä, siihen johtaneista seikoista ja sen vaikutuksesta lisää toisella kertaa.
Kaikki uomissaan oli kotona, kun tiistaina saavuttiin Ei rehottanut nurmi valtoimenaan, kiitos naapureiden, ei pursunnut postilaatikko, kiitos naapureiden. Nurmikosta puheen ollen: sörnäytin eilen kolmen asunnon pihat. Ehdin tällä kertaa. Tein sen, vaikka ei välttämätön tarve ollutkaa. Tein siksi, että olisi noloa, jos en sitä olisi tehnyt. Kun suurelta osin sitä varten kotona tulimme käymään.
Muuten aika on mennyt pyykkiä pestessä, sekä aiemmin mainitun päätöksen ja siitä aiheutuneiden hankintatarpeiden kanssa.
Hilppaa on työllistänyt myös omenasadon jalostaminen. Pihamme ainoa puu oli pullauttanut reilun ämpärillisen omenia. Valkea kuulas kun on lajikkeena, sato alkoi olla kypsää. Jos omenat olisimme jättäneet keräämättä, olisivat ne seuraavan kerran palatessamme olleet maassa harakoiden ja nilviäisten pilalle popsimina. Nyt ovat omput alakerran jääkaapissa purkitettuin odottamassa talven kaurapuuron höystämistä. Työllisti omenasavotta minuakin; hain varastosta tehtävään tarvittavat lasipurkit. Niin ettei tässä ihan laiskoina olla oltu.
Joutoaikoina ollaan katseltu Game of Thronesiä. On se hieman erilaista, tabletilta tuijottamisen jälkeen. Alkaa olla kaksi tuotantokautta takana. Mitäpä sarjasta sanoisi? No ainakin sen, että ei ole lasten ohjelma. Ja sen, että kyllä hyvällä fantasialla on aina sijansa. Eli jatkamme katselua.
Maailma tuntuu jatkavan raiteillaan, katsoi sitä Anttolasta tai Hollolasta käsin; Trump jaksaa puhuttaa. Tulvia, mutavyöryja, lämpöaaltoja, metsäpaloja. Ronaldon hölmöilyä. Ja veturimiehet heiluttaa taas.
Sunnuntaina oli lehti pitkästä aikaa kolahtanut laatikkoon. Etlarin voi perua, eli tilausta siirtää, enintään kolme kuukautta kerrallaan. Se aika oli täyttynyt. Antaahan aviisin tulla perjantaihin. Peruin sen taas syyskuun loppuun asti. Voisi oikeastaan lopettaa koko tilauksen. Antaisi tulla, niin kauan, kun maksettuna. En lehteä kaipaamaan jäisi. Katsotaan, mitä tehdään. Pitää rouvan kanssa palaveerata.
Kanttarellejä olen muutamaan, itse asiassa kolmeen, paikkaan toimittanut; yhteen jo tulomatkalla, yhdelle naapuristamme, ja yhdelle toverille Lahteen. Eli jo perinteeksi muodostuneille ihmisille. Palaute on ollut sen kaltainen, että aika hyviä nuo olivat, taas. Yhdelle ystävälle pitää vielä seuraavalla kotikäynnillä viedä satsi sieniä. Ja kerätä syötäväksi, joitain lajeja säilöttäväksi. Kausihan on vasta päässyt vauhtiin. Ja minä.
Avokkaassa ollaan taas parisen viikkoa. Tai siihen asti, kun Hilpan uudet lasit ovat noudettavissa. Kahdesta kolmeen viikkon se yleensä kestää. Okulaarien hionta kaukomailla.
Sen verran on rakentamista tiedossa, että laittelen muutaman levynpalan pikkukammarin seiniin. Levytys jäi joskus kauan sitten pieneltä osin kesken, kun materiaali loppui. Ja kesken oli kauan. Huone on ollut viime vuodet lähes käyttämätön. Ja silmä tottuu, se tosiasia. Koska nyt on tarvikkeita, on sopiva hetki saattaa homma loppuun. Hilppa aikoo seinät ja uunin sitten maalata. Väriä jäi sen verran jäljelle, että kannattaa käyttää hyödyksi. Ensi kesänä olisi tavara jo pilalla, joten siitä vaan.
Minä taidan siirtyä hiljalleen puun teosta vesomiseen. Siinä ei nyt nokka kauaa tohise; rantapajukot vesoin viime kesänä, ja sehän on biennaali. Muuten on metsiköt käytävä läpi kovasti vuodessa mittaa puskevien leppien, haapojen ja pihlajien vuoksi. Ja kuusen taimet saavat myös kyytiä. Samoin jatkan Saukonsalon puoleisen niemen harventamista. Tämä juttu on annuaali. Parina päivänä kun kuljeksin vesurin, osin raivausahan, kanssa manttaaleilla, on sekin tehty.
Tässä yökukkumisessa on puolensa. Olen nytkin kirjoittanut, lähettenyt synttäritoivotukset serkkutytölle Parolaan ja tuttavalle Mikkelinn. Tunnin ajaksi oikaisin itseni sohvalle kirjaa lukemaan. Luultavasi ensi yönä tulee taas nukuttua normaalisti; ei näillä vuosilla enää monia öitä peräjälkeen valvota.
Nyt täytyy sonnustautua asianmukaiseen sopaan, lähteä lenkille. Siinä seitsemän ja puoli kilsaa. Pumppusauvojen vatkausta. Ja ikävä on jo Avokkaasaaen. Pitäisköhän muuttaa sinne myötyriksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti