Niin mentiin. Siellä se vielä oli, pahvilaatikossa. Laatikossa, mikä mahtuisi autoon. Tein päätöksen, ostin masiinan. Mieleeni kyllä tuli viisas lause: "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa!" Se on useinkin totisen totta. Mutta sisältää paradoksin; köyhällä ei ole myöskään varaa ostaa kallista. Kun jyrsimen vuotuinen käyttö jäänee muutamaan tuntiin, päätin riskeerata.
Kun saareen palattiin, ryhdyin pelon sekaisin tuntein, kokoamaan konetta. Reilun tunnin ähellyksen jälkeen se oli tehty. Eikä jäänyt yli, kuin yksi mutteri ja yksi jousi. Siinä se komeus on!
Nyt aioin pitää pienen tauon, ennen kuin laitan myllyyn öljyt, täytän bensatankin ja vetäisen narusta. Pitää ensin lukea ohjekirja, löytää puuttuville osille paikat, ladata itsensä sopivaan mielentilaan. Jännitystä ilmassa, odottakoon jokusen päivän.
Omavaraistalous siis lähenee. Paljon ei enää puutu. Meillä on jo kalaverkkoja, katiska, kaksi virveliä, kaksi onkivapaa, kaksi pilkkiä. moottorisaha, halkomakirves, lapio, rautakanki, perunakuokka, maakellari, soutuvene, kumisaappaat, sydvestit, villasukkia, viikate, vesuri ja kottikärrit (kahdet huonot). Vielä ennen syksyä pitää hankkia pari siikaverkkoa. Taula ja tulukset puuttuvat, mutta takkasytkäreitä ja tulitikkupuntteja on kosolti varattuna. Samoin suolaa, niin karkeaa, kuin hienompaakin sorttia. Pottumaan suurentamisen edellytykset ovat nyt kunnossa, joten lähellä ollaan, OVT:tta. Jänistuhojen ehkäisemisen oppivuosi on myös takana. Siltäkin osin asiat hallinnassa. Ehkä jotakin opittavaa, parannettavaa ja huomioon ottavaa kuitenkin vielä löytyy. Eikä nykyihminen, pahoille tavoille oppinut, täyteen OVT:een helposti yllä. Vaikkapa suklaa-, pähkinä-, olut-, ja paloviinapuolella saattaa tulla hankaluuksia tuotannossa. Tai miten käy bensan, hammastahnan, vaniljakastikkeen, Dents-ksylitolipastillien, tv-ohjelmien, hapankorppujen tai tulehduskipulääkkeiden kanssa? Mutta nuohan ovat toisarvoisia, loppupeleissä.
Mahapakolla lähdettiin Lidliin hakemaan lisää ruokaa. Samalla poikettiin Jyskissä. Minä ostin puutarhakengät (2,50 €), Hilppa herätteenä uudet tyynyt (14 €/kpl, puoleen hintaan) Avokkaaseen. Eli tuhlattiin seuraavasti: Hilppa heräteostoihin 28 €, minä puoliheräteostoon 299 € + litra pienkoneöljyä 6,80 €. Mutta kun liityin Motonetin kanta-asiakkaaksi, sain 10 %:n alennuksen. Meniko homma oikeudenmukaisesti? Hilppa maksoi 28 € ja säästi 28 €. Minä maksoin 305,80 €, ja säästin 30,58 €. Kai se meni. Ja molemmat hankinnat ovat omavaraistalouden kannalta tuiki tärkeitä; minun ostoksillani pidetään vihannesmaa tuottoisana, Hilpan ostoksilla varmistetaan, että sitä ei tarvitse tehdä niska jäykkänä, ruoto kolottaen.
Paluumatkalla poikettiin vielä Anttolassa hakemassa Kone- ja Urheilusta tulpat venemoottoriin.
Tekisi mieli, OVT:n nimissä, laskea verkot. Mutta kun muistaa, että pari norppaa on Luonterillakin tänä kesänä kuollut pyydyksiin, alkaa arveluttaa. Vaikka epätodennäköistä sellainen on saaren länsipuolella. Niin on kelvollisen syömäkalan saantikin, valitettavasti. Toisaalta omavaraistalouden kannalta lihava norppa tekisi eetvarttia. Mutta rajansa kaikella. Syksyllä joka tapauksessa siikaa pitää koettaa. Täytyy tosiaan ostaa pari 45-millistä verkkoa.
Kaunis aamu, lämpöä luvassa. Tänään lähdetään Piskolaan Markun kanssa mustikkaan, eli herran kanssa marjaan. Se on osa omavaraistaloutta. Reitille sattuvat ihmisravinnoksi tunnistettavasti kelpaavat sienet poimitaan ohimennen mukaan. Aamusta lähdetään, päivällä saattaa metsässä olla tukahduttavaa. Saatetaan taas matkalla nähdä rantautuneita joutsenia. Linnuista vielä: ilokseni iso teeripoikue on taas saareen siunaantunut. Alkavat liikuskella pihapiirissä, kuten melkein joka vuosi ovat tehneet. Samoin on lehtokurppa palannut maisemiin, monen vuoden tauon jälkeen. Ainakin kolme perillistä olen bongannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti