1. Ajan kulumisen nopeus. Se on kuin Usain Bolt parhaimmillaan. Vähintään kuin mies viime yönä Suomen aikaa. Vasta oli vappu, kytättiin jäiden lähtöä, odotettiin malttamattomina saareen pääsyä.
2. Ilmojen epävakaisuus. Alkukesä oli sateetonta. Piti istutuksia kastella tiheään tahtiin. Sitten on vettä riittänyt. Hellepäiviä ei ole ollut monta. Lämpimiä sentään muutamia. Ilmojn kanssa ollaan tultu toimeen. Niin kuin nöyrä dallaaja tulee toimeen vastustamattomien voimien kanssa.
3. Jänisten invaasio. Pupuperhe juurtui pihapiiriin. Kokemattomat omatarvevijelijät eivät osanneet varautua. Oppivat olemaan ilman pinaattia, parsakaalia, yhden laadun hernettä ja papua. Eikä silmä lepää syyshortensiassa. Ensi vuonna ollaan viisaampia.
4. Kuutioidut työt. Leikkimökki, tuvan maalaus, kammarin kokonaisvaltainen remontti, kaikki on tehty. Kokolailla aikataulu ja budjetti pitivät kutinsa.
5. PoriJazz. Ilma kehnohko. Se miksi sinne mentiin, ei pettänyt. Paikalla ollaan tulevaisuudessakin, paremmin varustautuneina. Mikäli esiintyjäkaarti on matkan arvoinen
7. Alkava sienikausi. Myöhässä pahasti, kuten kaikki luonnon ja ihmiskäden aikaansaamat kasvustot. Näyttää ihan kelvollinen sato nousevan.
8. Enemmän aikaa kuin ikinä saaressa. Reissuvihko paljastaa tämän lahjomattomasti: avoveden aikaan tänne tultiin ensimmäisen kerran 6. toukokuuta, eli kolme kuukutta sitten. Tuosta ajasta ollaan oltu poissa saaresta 13 päivää.
9. Summa summarum: voisi kesänsä huonomminkin kuluttaa.
Tilityksestä päiväkohtaisiin asioihin. Eilen käytiin Hanelilla katsomassa uutta asukkia Kaapoa. Veikeä naskalihammas se on. Ja nätti. Päin persettä rajatussa kuvassa Kaapon ensikohtaaminen Iiriksen kanssa. Iiriksellä päällään paita, missä on, hänen sanassaan, pulutulkkuja.
Siinä mielessä meillä oli tuuria, että päästiin reissu tekemään sateettomassa kelissä. Ja ihan lämpimässäkin. Ukkonen vähin kumpusi, mutta ei päälle tullut; kaarsi etelän puolelta kohti Puumalaa.
Kylässä saatiin kakkukahvit. Katriinalla oli ollut synttärit. Sen rääppiäisiä kahviteltiin. Iiris piirsi Kahtille ennen lähtöä kortin.
Illalla käytiin saunassa. Ja uimassa. Iiris myös; mumma uitteli laiturin päässä ihan kunnolla. Hyvin on tyttö pärjännyt kanssamme. Mikäs siinä, tuttua touhua. Tietysti ikäväkin on. Sitä peittääkseen Iiris soitti leikkipuhelimellaan saunan jälkeen äidilleen.
"Moi äiti", aloitti tyttö. "Onks' sulla ikävä? Mulla ei oo yhtään! Hei hei, ja hyvää yötä".
Iiris nukkuu vielä. Äsken sateli, vaihteeksi. Nyt näyttää olevan puotaista. Luultavasti tunnin, pari. Taidan lähte pieksämään hetkeksi halkoja.
Anna ja Joni tulevat päivällä. Grillailen pari possunfileepötköä. Sitten Tiilikaiset lähtevät ajelemaan Helsinkiin. Me jäädään.
Mikkelissä pitää joku päivä käydä. Ja Mikkelipuistossa, lopultakin. Ohi siitä ajetaan joka ainoa kerta, kun siellä päin liikutaan. Ja aina sanotaan, että tuollakin piäisi käydä. Nyt se tehdään. En tiedä, kostutaanko mitään. Mutta ei kai se ole aina tarkoituskaan.
Urheilumittelöt ovat Lontoossa alkaneet. Antaahan urheilla. Sen verran kiinnosti, että aamulla etsin tulokset satasen finaalista. Ei voittanut Bolt. No, onhan hänellä noita kirkkaimpia mitaleita ennestään. Eläköitykööt rauhassa. Kova on mies. Toivottavasti lähemmän tarkastelun kestävin keinoin.
Tytö nukkuu, minä pukeudun orjankaapuun. Menen tutkailemaan, josko vähälukuiset itikat olisivat valveilla.
No nyt kolahtaa kammarin ovi auki. Sieltä Iiris saapuu, silmät sikkurassa. Pitää toivotella huomenet. Hilppa hoitelee aamupalat, minä pysyn äskeisessä suunnitelmassani.
Kerta kiellon päälle: kielon lehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti