Muutaman koivu-, ja herkkutatin bongasin. Olivat läpeensä silsaksi madonsyömiä. Kymmenkunta haaparouskua tapasin myös. Ihan kurantia tavaraa, mutta liian vähän kerättäväksi. Täytyy ensi viikolla käydä niitä jälestämässä.
Onhan se alku tämäkin:
Tänään aamulla ei vielä satanut. Mietin, mitä tekisin. Ajattelin, että en viitsi puusavottaan ryhtyä. Otin muutaman kuvan puutarhassa.
Sitten lähdin puolentoista tunnin uistelu-, ja virvelöitilenkin. Ilman käsinkosketeltavaa saalista. Tai voihan tuota koskettaa, ainakin jos tulostaa. Ja mobiilla on luonnollistakin, koskettaa.
Puoliltapäivin alkoi sitten satelemaan. Meni tupatouhuiksi. Eli Game of Thrones'iksi. Tuon HBO Nordicin kanssa ilmeni ongelma, mitä en tullut ajatelleeksikaan. Ohjelmien jakaminen tabletilta cromecastin kautta televisioon ei onnistu. Kotonahan kaikki menee boksin välityksellä. Ei se mitään. Tuo vain lähentää minua ja Hilppaa; joudumme napottamaan kylki kyljessä, kun tablettia tuijotetaan.
Anna ja Iiris tulivat kolmen jälkeen. Anna lähtee huomenna Jämsään kyläilemään, Iiris jää meidän iloksemme. Joni, jolla on tänään töitä, pääsee sinne suoraan Helsingistä tuttavien kyydissä. Annahan tekee vielä neljäpäiväistä työviikkoa.
Vettä sateli, kun lähdin tulijoita hakemaan. Mutta ei huolen häivää: gestapotakki-, ja sydvestiyhdistelmä osoittautui oivalliseksi.
Onneksi sade ei ollut kovin rankka, päästiin ilman uitetun koiran syndroomaa saareen.
Nyt on tulokahvit mustikkapiirakalla (Hilppa kävi eilen hieman poimissa, piirakkatarpeiksi) hörpitty. Iiris piirtelee mumman kanssa tuvan pöydän ääressä. Anna selaa puhelintaan. Sade kiihtyy. Minä kirjoitan.
Toivottavasti huomenna on ip. sopivaa keliä; tarkoitus on ajella Piskolaan katsomaan Hanelin porukoiden uutta koiraa. Se on karkeakarvainen mäyräkoira Kaapo. Vilpittömin toiveeni on, että heillä on Kaapon suhteen parempi onni, kuin parin edellisen nuoren koiran kohdalla. Kohtuuttomasti on kohtuuton kohtalo kolhinut heitä koira-asioissa.
Mukavasti lauantai sujuu Iiriksen kanssa. Tämähän on jo iso tyttö. On isojen ryhmässä päiväkodissa. Vanhemmat tulevat sunnuntaina tytön taas hakemaan. Me jäädään tänne puuhailemaan, mitä sitten puuhaillaankaa. Ainakin sieniä, marjoja etsitään, ehkä verkkoja, onkia, virveleitä viritellään, luultavasti moottorisahaa, kirvestä käytetään, kaiketi ruohonleikkuria, trimmeriä tarvitaan.
Iiris katsoo hevosen kanssa PikkuKakkosta. Minä vetäydyn Fred Vaegasin seuraan.
Siis viikonloppuja kaikille; niille jotka vapaalle pääsevät; niille, jota vapaalla ovat; niille, jotka duunia joutuvat painamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti