keskiviikko 23. elokuuta 2017

PIKKASEN IPOTTAA!

  Ai että mikä? Ipottaa? No se, kun kävi kehnosti kalojen kanssa. Tarina menee seuraavasti.
  Eilen laskettiin aamusta kaksi 60-millistä verkkoa saaren itäpuolelle, parin sadan metrin etäisyydellä rannasta olevalle matalikolle. Minä töhelö en ottanut todesta viisautta, että kesäisen ahvenverkon kärsii hät'hätää pitää kokematta yli yön. Ajattelin, että tokko sinne ahvenia osuu, lohikalasta puhumattakaan. Niinpä pyydys lojui reilun vuorokauden ammatissaan. Hyvin oli ammattinsa hoitanut, ei siinä mitään. Ja halutulle kohdalle oli Peppe saanut sen laskettua. Mutta kun kovapää ei noudattanut nyrkkisääntöä. olivat kalat, kahta lukuunottamatta, kuolleita. Silmät kellankelmeinä ne verkossa jököttivät. Sitten erittelyyn:
  -elävät kalat olivat puolen kilon lahnoja, eli mitääntekemättömiä ruoto-otuksia
  -kuolleet mulkosilmät olivat ahvenia, kilon kahta puolta painoltaan


  Pikkasen ipotti! Mutta tyhmyydestä sakotetaan, kovapäisyydestä annetaan ehdollista, piittaamattomuudesta määrätään raippoja. Olen ne kaikki ansainnut! Aamulla katsoin verkonkokemista tärkeämmäksi piipahtaa metsässä. Ja sitten soitti sähkäri (Tainan veli Jorma). Kertoi olevansa pian tulossa tekemään sovitut työt. Eli vetämään sähköt leikkimökkiin ja tuplapistorasian aitan ulkoseinään. Ojat kaapelille olin jo valmiiksi kaivanut. Leikkimökkiin tuli myös tuplapistorasiat ulos ja sisälle.
  Kun olin vienyt sähkärin takaisin autolleen lähdin viimein verkoille, kerrotuin seurauksi. Tässä vaiheessa on syytä näyttää, mitä pienellä metsäkierroksella aamulla sain aikaiseksi:


  Mikäli minulta kysytään, ottaisin mieluummin neljä kilon ahventa, siis elävänä, kuin kuvan sienet. Se on tietysti arvokysymys. Ja arvoa annan niin sienille, kun ahvenillekin. Mutta sieniä saan. Tekisi mieli kehaista, että mielin määrin. Ja isoja ahvenia harvoin. Tietysti kyse on kulutetusta ajasta. Sienten perässä laukkaamiseen kuluu runsaasti enemmän aikaa, kuin verkkojen kanssa pulaamiseen. Jos asia olisi toisin, saattaisi ahventen saantitiheys suureta. Silloin arvokysymystä pitäisi pohtia toisesta vinkkelistä. Ehkä? Kiperiä filosofisia pulmia; kilo ahvenia vai kaksi litraa sieniä?
  Yksi pohdintaa aiheuttava seikka vielä. Koska verkot olivat olleet vedessä jo eilisaamusta lähtien, ei ole lainkaan varmaa, ei edes todennäköistä, että kyrmyniskat olisivat olleet voimissaan, vaikka olisin sianpieremän aikaan verkoille pouhauttaut.

  Kaiken kaikkiaan minua ei voi ammattilaiseksi kalastusasioissa mainita. Ei edes harrastajaksi. Vaan lähinnä silloin tällöin jotakin kalastuskeinoa kokeilevaksi töhelöksi. Näin on, vaikka olen joskus nuoruudessani asiaan perehtynyt, aika paljon harrastanut. Tekisi mieli sanoa,  että olen unohtanut kalastuksesta enemmän, kuin moni oppii ikänään tietämään. Vai olikohan suulla suuremmalla sanottu? No oli. Siksi en sano, vaikka mieli tekisi. Johtopäätös: Suutari pysyköön lesteissään, sienimies metsissään. Ja jos sienimies metsistään ulapalle lähtee, varautukoot ipotuksiin.

  Asiat nytkähtivät tänään sellaiselle mallille, että huomenna lähdetään käymään Lahdessa. Hilpalle tuli ilmoitus, että lasit ovat noudettavissa. Äkkiä tulivat, kun kiireelliseksi tyttö ne laittoi. Samalla viedään vanha palvelija Butler, eikäku Buster, Bike Marineen. Pakko tunnustaa, että ei isompi ikävä tule. Vaikka melko uskollisesti ja nöyrästi palveli. Aika aikaa kutakin.
  Kotona poiketaan sen verran, että viedään kylmälaukullinen pakasteita, silmäillään mahdolliset postit. Muutama kauppa-asia hoidetaan. Hilpan aika Specsaversilla on klo. 14:00. Sieltä baanalle. Toinen meistä katselee maisemia uusin silmin, toinen vanhoilla tihrustaa. Mutta kyllä tuttu reitti osataan, molempien näkimillä.
  Anttolaan suunnataan, Mikkelin Lidlin kautta. Viikon eväät tuodaan. Niissä on huomioitu sienistä saatava lisäarvo, eli ravinto, mutta kalojen varaan ei olla laskettu. Tunnetuista syistä.

  Varmaankin liki pari viikkoa sitten taas mökillä vietetään. Elina on Markun kanssa Piskolassa. Markku odottelee varmaan puolukoiden kypsymistä. Eli hieno asia niin äidin, kuin minunkin kannaltani. Elina saa olla maalla, minä huolettomalla mielellä. Miksei mukavasti mene Markunkin näkövinkkelistä; puolukoita varmastin löytyy.

  Niin se aika taas vierähti, Emmerdale painaa päälle. Joten tämä tällä erää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti