Anna ja Iiris lähtivä ip. kotiin. Tyhjältä, mutta rauhalliselta tuntuu.
Nyt uusi viikko hyvässä vauhdissa. Eilen maanantaina, ISO 8601 standardin mukaan viikon ensimmäisenä päivänä, lähdettiin katsomaan, josko puolukat olisivat kypsyneet. Eivät olleet, vaikka paikka paikoin punaisia olivatkin.
Viikko, tai pari, vielä, niin johan irtoaa. Ainakin tuolla paikalla on sato runsaan puoleinen. Koska ei kerätty puolukoita, piti tehdä korvaavia toimenpiteitä: Hilppa poimi mustikoita syötäväksi, minä ohimennen sieniä.
Kun sieniä kerää ohimennen, saa näille vuosin saalista, vaikka ei niin olisi väliksikään. Jos sienet jäävät ohi mennen keräämättä, eivät korin laidat tule pikaisesti vastaan. Eli höllästi soveltaen "vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessas" pätee näissäkin asioissa.
Kun ip. kärräilin pientä pinoa hellapuita yläliiteriin, katsoin huilatessani puhelimestä fb:n jaot ja jutut. Huomasin, että fb-kaverini Kalervon Pasi oli jakanut kuvan yöpaikasta tulilla Luonterilla. Kuvasta tunnistin, että Makuutsaarilla olivat yöpyneet, parin kilsan etäisyydellä Avokkaasta. Pasi kuuluu harvalukuisen kaverijoukkoni todella harvalukuisiin harvinaisuuksiin; häntä en ollut koskaan tavannut nokikkain. Niinpä kysäisin mesellä, että missä päin Luonteria heilut? Kohta soi puhelin, ja sellaisella soittoäänellä, mitä en ollut kuunaan kuullut. Kaivoin laitteen taskusta. Sehän oli messangerpuhelu Pasilta, elämäni ensimmäinen. Tarkennus edelliseen: kaksi kertaa elämäni ensimmäinen; ensimmäinen messangerpuhelu ja ensimmäinen puhelu Pasilta. Hieman hankala yhteys oli. Ääni kuului hyvin, mutta puhe meni viiveellä kaverille. Saatiin kuitenkin selviteltyä asioita. Pasi ja toveri olivat puksuttamassa kylille kauppaan. Sovittiin, että tulevat palatessaan käymään. Laitoin vielä "oikean" puhelinumeroni miehelle.
Sieltä he sitten kuuden maissa tulivat. Kolmen ja puolen hv:n ryhdikkäästi työntämänä. Juotiin kahvit, jutusteltiin, tutustuttiin. Pasin isän olin ennen muinoin tuntenut, tämän siskokset paremmin.
Kovin kauaa eivät miehet voineet kyläilemässä viipyä. He olivat siirtäneet yöpymiskamansa toiseen saareen, oli vielä leiri perustamatta. ja pimeys alkoi painaa päälle.
Sovittiin, että nyt, kun paikka tuli tutuksi, poikkeaa Pasi tulevina vuosina kalareissuillaan taas meitä moikkaamassa. Hänelle Anttolan vedet ovat nuoruusvuosista tulleet tutuiksi ja kovana kalamiehenä palaisi varmasti jatkossakin punalihaista narraamaan. Tällä reissulla ei narraus ollut vielä kantanut hedelmää. Joten tälläsin miehille matkaan pussukan torvisieniä. Pasi kokkina varmaankin tietää, kuinka valmistaa, osaa myös arvostaa.
Ainakin pari päivää aikoivat kaverukset vielä kalaa yrittää. Kiukuanselälle heitä opastin vetelemään. Sieltä ovat uistinhenkilöt joitakin taimenia tietääksni veneeseen saaneet. Vaikka kai se kala nappaa Luonterillakin, kun on otti päällä, ja sattuu viehe sopivasti hollille.
Eilen lämmitettiin leivinuuni. Ilmat ovat vähän viilenneet, joten lapapaistin valmistukseen eldattu uuni antaa näin tiistaiaamuna vielä mukavasti lämmintä. Ja hyvää oli lapapaisti, juureksia kyytipoikana, tietysti myös oman maan siiklit. Ja puolukkahillo. Sitä on vielä jäljellä, uuttaa pääsee kohta valmistamaan. Samoin oli sienisalaattia. Viimeiset edelliskesän suolasienet Hilppa jalosti. Kaiken kaikkiaan melkoisen maittava lounas. Olisihan siihen vielä voinut pyöräyttää torvisienikastikeen, mutta liika on liikaa. Ehtii niitä "totentrompeteja" myöhemminkin syömään.
Tänään tulee sellainen päivä, että ei tiedä, millainen päivä tänään tulee. Poutapäivä kaiketi, luulen. Kyllä se uomilleen ajautuu, tuleva päivä. Johonkin hommaan tulee tartuttua. Kunhan sumu hälvenee. Ei ihan jouten osaa olla. Mutta nyt kahvinkeittoon, puurot tulelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti