Eilen päätettiin. että mikäs tässä, lähdetään käymään Puumalassa. Ja lähdettiin myös. Mutta Puumalaan ei päästy. Tuuleskeli jonkin verran jo täällä Avokkaan seuduilla. Linnupäänselällä vähän enemmän. Kun päästiin Lietvedelle, yltyi vasta-aallokko melkoiseksi. Ryskytti ihan kunnolla. Rokansalon sivua hetki pompittiin. Sitten Hilppa esitti vaisuna:
"Eiköhän käännytä takaisin."
"Joo, eihän tää niin herkkua ole", vastasin, tein uukkarin.
Myötätuuleen pomppuutti samalla lailla, enemmänkin. Vene otti pitkiä loikkia isommilta aalloilta, vaikka pintakaasulla ajelin.
Sillan lähestyessä tuntui, kuin oltisiin tultu eri todellisuuteen. Kevyttä lonkkatuulta, sano. Päätettiin käväistä kahvilla Lieveden Kioskilla sillan lounaispäässä. Käväistiin toki, mutta ei juotu kahveja. Oli pahalainen jo suljettu. Kai niille koulujen alkaminen on kesän lopun merkki, kioskiyrittäjille. Vaikka elokuu on vilkasta turistiaikaa. No, ei olis kahvi maistunukkaan! Tai kyllä olis, jos totta puhun. Mutta reilussa vartissa oltiin taas mökillä. Oma kahvi, paras kahvi, oma muki kullankallis.
Oli tuosta ketuilleen menneestä huvimatkasta se hyöty, että tulivat uuden veneen ominaisuudet tutummiksi. Trimmikulma asentuu nyt vaivattomasti hyötysuhteeltaan edulliseksi. Karttaplotteria ehti tutulla reitillä räplätä myös, niin että siihen alkaa olla tuntumaa. Mittariston asetuksia olen hieman kotirannassa opiskelut. Tärkeimmät toiminnot alkavat olla muistissa.
Eihän uuden paatin ajaminen sen kummempaa ole, kuin aiemmin luotsaamieni. Hieman loivaliikkeisempi käännöksissään ja rantautumisvaiheessa on, kuin oli Buster. Nuo tekniset apulaitteet, kuten sanottua, hieman teettävät työtä. Vaan ei se rakettitiedettä ole. Eikä kvanttifysiikkaa. Onpahan vain uutta.
Tänään laittelin pikkukammariin seiniin muutaman levyn palan, kittasin saumat ja ruuvien kohdat. Kolmisen tuntia meni mokomassa. Piti käydä joka kappale erikseen venevajalla leikkaamassa. Johan siinä tuli aamulenkkiä samalla. Eikä ollut kyse, kuin parista neliöstä. Urakkahinnoilla en olisi päässyt palkoille. En tosin päässyt tuntihommissakaan. Mutta tehtyä tuli. Aamulla hion tasoitetut kohdat, ja Hilppa pääsee maalaamaan. Minä en siihen hommaan puutu. Korkeintaan tavaroita voin apuna siirrellä.
Ehdin vielä ennen päiväruokaa käydä läpi pari 60-millistä verkkoa. Ajattelin, että voitaisi ne iltapäivällä käydä laskemassa.
Ruoan jälkeen lähdin ottamaan tyypit uutuuden uistelukäyttäytymisestä. Busteriin verrattuna oli kulku vakaisempaa. Vanha palvelija haki reittiään niin, että piti kaiken aikaa olla korjaamassa. Ja nyt on helppo pitää yllä oikea uistelunopeus. Veneen mittaristosta saa päälle uistelutoiminnon, minkä avulla voi lisätä tai vähentää kierroksia (50 kierrosta/min kerrallaan) napin painalluksella. Siinäs kuulitte, römäkällä äänellä lausutun yhden vavan vetelijän kommentin. Ikään kuin tuo ominaisuus olisi minulle kovin tärkeä. Eihän se ole. Mukava toki kuitenkin. Kyllä kaiken kaikkiaan aika leppoisaa on uuden vesipelin takatuhdolta silmäillä hitaasti vaihtuvaa maisemaa.
Kalaa ei tullut, uudesta paatista huolimatta. Palasin kahville. Meinattiin lähteä laskemaan ne verkot, mutta alkoi satamaan melko rivakasti. Ajateltiin, että kun ovat verkot olleet kuivilla tähän asti kesää, joutavat ne olemaan vielä päivän. Ja jatkettiin ajattelua siihen malliin, että saunotaan hyvissä ajoin. Tänään oli näet erikoisilta: Emmerdale palaa kesätauolta.
Tuosta verkonlaskusta vielä. Ollaan pidetty tapana laskea pyydöt soutuveneestä. Hilppa airoissa, kuinkas muuten, Savossa ollaan. Minun moottoriveneellä yksin tekemäni verkonlaskut saattavat mennä sohlaamiseksi. eikä Hilpasta ole laskijaksi eikä moottorilla ajajaksi. Mutta soutajana hän on on erinomainen, huopaamisen taitokin löytyy tarvittaessa. Tai mistä sen tietää, rouvan kykenemättömyyden lasku-, tai moottorihommiin. Ei ole koskaan kokeillut. Tiedä mikä virtuoosio sieltä paljastuisi! Ehkä pitää antaa perusopit uuden paatin käsittelyyn. Sitten voidaan lähteä vaikka merta edemmäs kalaan. Koska verkonheittoon ei päästy, laitan pari kuvaa viime syyskuulta:
Ajoissa saunottiin. Lauteilla tuli puheeksi, että meillä ei juuri vastaa käytetä. Kumpikaan ei ole varsinaisesti vastan ystävä. Ja mitäs sitä vastoin tahtoaan vastomaan. Vaikka lehdet olisivat vastapuikeat. Mikä olisi melko epätyypillistä vastalle. En minä tosin täysin vastahankaan ole vihta-asioissa. Mutta jos Avokkaan saunassa vastottaisiin, joutuisin vastaamaan vastan teosta. Ehkä tässä vastaus vastomattomuuteen.
Nyt on siis saunottu, iltapala nautittu, Emmerdalen jaksot katsottu, iltaespressot tempastu. Hilppa lukee, minä lopettelen tätä iltapäivällä aloittamaani blogia. Satelee hiljalleen. Elohopea näyttää viittätoista astetta. Ei juurikaan tuule. Kohta vetäydyn kirjan pariin. Tai sitten katsotaan yksi jakso Game of Thronesia.
Huomisen kalenteri on blankko. Se antaa vapauksia. Onhan noita vapauksia, vaikka kalenteri olisi turvoksissa. Sillä sen käskyjen, kehostusten ja muistutusten toimeenpanoa valvon pääsääntöisesti minä. Eläköön elämä ja eläkkeläiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti