Tuli Äitienpäivä ja tuli lopulta ajankohdan mukaista keliä. Ihan Äitien kunniaksi oli Äiti Luonto valmistellut toukokuun lämpimimmän päivän. Ei hellettä sentään, mutta ip. pihalla t-paita olosuhde, tuollaiset +17.
Minä aloitin äitienpäivän rakentamalla Hilpalle aamukahvitarjoilun. Ei se poikennut muista aamuista kuin siten, että rouvaa onnitelin ja halasin.
Ap. oli vielä aika kalsaa. Uudistin kuitenkin verekset airot, kun ei tuuli kiusannut. Hyvin sujui Päijät Vene tuttuja reittejä.
Innostuin päivällä raivailemaan venevajaa, missä riittää yhä kaikenlaista pois vietävää. Samalla sain tilaa "verstaalleni. Nyt mahtuvat työkalut mukavasti näkösälle ja helposti käyttöön otettaviksi.
Pari jätesäkillistä taas täytin kaatsille ja kierrätykseen vietävää kamaa; oli vanhoja mattoja, oli muovi-, ja lasipulloja, oli sanoma-, ja aikakauslehtiä, oli ties mitä putkenpätkää ja käyttökelvotonta roinaa eli sälää.
Mutta löytyi nostalgiaosastoonkin tavaraa. Löytyi v. 1968 palaneen huussin reijästä kansi. Tuon huuskan palon olen varmaan joskus tällä foorumilla kertonut, mutta kerrataan vielä. Siskoni Ritva sekä serkkumme Saksasta, Rita ja Irmi, olivat kolmestaan saaressa. Serkut olivat jokusia vuosia siskoani vanhempia. No, aamulla, kun Ritva porukan ensimmäisenä asteli huussille, ei paikalla ollut kuin kaksi höyryävää kekoa (laitos oli kolmireikäinen, yksi niistä pienempi lastenreikä, mitä kukaan ei käyttänyt). Ilmeisesti oli käynyt niin, että joku noista tupakoivista (kaikki kolme) neitosista oli illalla nakannut palavan natsan rieästä alas. Luulen, että vahinko on voinut sattua mannereurooppalaisille, ulkomukavuuslaitoksiin tottumatomille. Niin tai näin, hyyskä tuhoutui, mutta onneksi roihu ei levinnyt metsään. Yksi lähellä ollut isohko haapa oli vain hieman kärvähtänyt.
Kun paikalle tehtiin uusi, nyt yhden istuttava, olin hanslankarina. Sama laitos palvelee yhä. Tosin huopakate on uusittu pariin kertaan. Samoin sisätiloja, kun reilu vuosikymmen sitten asensin sinne kompostikäymälän. Alla viimeinen aineellinen muisto palaneesta paskiosta. Ihme olisikin ollut, jos olisi löytynyt tuohon kanteen kuuluva reikä.
Iltapäivällä oli niin lämmintä, että rouva nautiskeli juhlpäivästä lukien rappusilla.
Kun tätä juttua olin tähän asti kirjoittaut, ilmestyivät yllättäen Taina, Haneli ja Katriina ovelle. Olivat lähteneet veneilemään, jättäneet Annin Elinaa paimentamaan.
Mikäs siinä. Kahvit keitettiin. Haneli haki veneestä Jallupullon kyytipojaksi.
Parituntinen porinoitiin. Haneli lupasi tulla kaveriksi Iiriksen leikkimökkiä kasaamaan, jos Joni ei jouda opinnoiltaan. Tästä hyvästä lainasin hänelle Fiskarsin halkomakirveen. On kuulemma velipojalla muutama melko hankala tyvipölli käsittelyssä. Ei tarvitse niitä varten klapikonetta herätellä.
Kohta suuntasivat vieraat ulapalle, minä jatkamaan juttua.
Onneksi Jallua ei ollut enempää, vielä osuvat sormet näppylöille. Jollain tavalla.
Hilppa teki viimeisistä tarpeista salaatin, paistaa pannulla muutaman makkaran. Muuta ei enää olekkaan jäljellä, ruokaa. Leipää ja juustoa aamuksi. Eipä tervitse takaisin kantaa, eineitä.
Hyvissä ajoin aamusta Hollolaa kohti suunnataan. Muutama päivä kotihommia ja hankintoja, mm. maalit tuvan ilmeen raikastamiseen. Ja perjataina takaisin. Eiköhän jokunen päivä ihmisten ilmoilla kulu. Mutta takaisin tulee olemaan ikävä, jo ennen kuin palaamaan päästään.
Nyt syömään. Illalla on taas piinallinen rupeama jääkiekon parissa. Tai toivon, ettei ole, melkään kuitenkin. Mutta parempi voittakoon. Jollei se ole Sveitsi. Sanoo rehti ja objektiivinen urheilun satunnaisseuraaja.
PS. Satunnaisseuraaja kurkisti verkosta, että suomalaiset F1-kuskit olivat keskeyttäneet. Aha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti