ISOVELI VALVOO

  Aamu alkoi taas mukavasti, pienellä soutelulla. Mutta tuskin oli aamukahvit valuneet, kun minut saavutti tieto Manchesterin iskusta. Pikkasen oli eilistä vaikeampaa kauniiseen aamuun lähteä puuhailemaan. Vaikuttaa ne maailman asiat tänne saareenkin.

  Duunit ovat sujuneet ennakoidusti. Ja ilmat ovat olleet mainiot. Paitsi vettä ollaan oltu paitsi. Sadevettä. Ilman tietysti me tullaan toimeen, mutta kasvustolla alkaa olla hankalaa. Olisipa luontoäiti joskus niin armelias, että loihtisi sopivasti sateita öiksi, antaisi päiväsin paistaa.

  Sunnuntaina istutettiin potut, porkkanat. herneet, punajuuret, pavut, pinaatit, salaatit. Jotain muuta myös, Hilppa tietää paremmin.

  Eilen ap. kasasin leikkimökin kurkihirteen. Ip. tuli Haneli kaveriksi. Lyötiin katto-, ja räystäslaudat paikolilleen, levitettiin alushuopa.

Kuvassa isoveli valvoo pikkuveljen työkentelyä. 

  Tänään tein lattiat, sovitin listat valmiiksi. Niitä ei kannata kiinnittää ennen maalausta. Kaikki toimitetut palikat löysivät paikkansa ja riittivät. Tai eivät ihan. Kuistin lattia on ympärihöylättyä ja reunapyöristettyä lautaa. Sen asentamisesta ei ollut sen kummenpaa ohjetta. Enkä sitä olisi varmaan edes lukenut, vaikka olisi ollut. Ohje. Niipä arssinoin, ilman suurempia arssinointeja, että en jätä kovin suurta rakoa lautojen väliin, ettei mahdu Iiriksen tavaroita niistä putoamaan. Kun pääsin lopuilleen, huomasin, että ...kele eihän nää riitä. Minä tarkistamaan onko jokunen jäänyt venevajaan. No ei ollut. Sitten äkkäsin katsoa kasauskirjasesta, montako oli asiaan tarkoitettu. Täsmälleen se määrä niitä löytyi. Ilmeiseti, tai ihan varmastikin, on suunniteltu, että lautojen väleissä on n. sentin rako. Mutta kun minä naulailin palikat kolmen millin raolla, niin jäi, piruhitto, puoltatoista lautaa huutamaan. En siitä hätkähtänyt, alkanut tekelettä purkamaan, saatikka hattuni päällä pomppimaan. Soiti Leinosen Sahalle Alpille. Sieltä löytyy melko vastaavaa kamaa. Ei hätää!

Siinä se mökkeröinen nyt odottaa vesikatetta ja maalia.

  Kunhan saa väriä pintaansa, sopii miljööseen, kuin "suutarin sormi sijan persieeseen". Tuo vertaus on siitä hyvä, että se jättää jokaiselle mahdollisuuden omaan tulkintaan. Ehkä jollekulle kokemukseen perustuvankin.

  Aamulla sörnäytetään Mikkeliin. Ajoreitti tulee olemaan seuraava: Leinosen Saha - Minnan Torikahvila - Apteekki - Carlsson - Motonet - Kangastalon puutarha - Lidl.

  Leinosen Sahalta noudetaan pätkä lautaa, kuten aiemmin mainitsin. 

  Minna Torikahvilasta etsitään kahvia ja juttutuokiota Mortin kanssa.

  Apteekki tarvitaan metrilaastarin ostoon.

  Carlsonilta hankitaan "lärväkkeet" tykötarpeineen leikkimökin katolle.

  Motonetissä poiketaan hakemassa kiinnityslenkit jokaisen venettä varten uuteen laituriin. 

  Lidlistä ostetaan,  mitä Lidlistä ostaa pitää.

  Kangastalon Puutarhalta valitaan pari - kolme kukka-amppelia silmän iloksi.

  Torstaina passaa Annan, Joni ja Iiriksen tulla muutamaksi päiväksi huilailemaan. Paitsi että Jonin pään menoksi on jo melko mittavat suunnitelmat valmiina. 

  Hauska nähdä, muistaako Iiris mitään viime kesästä. Luultavasti muistaa, jotakin. Ehkä sen, että vesimittarin lukema laiturin päässä on aina "viish ashtetta!"

  Kun tätä kirjoittelin, satoi pienen kuuron. Niin pienen, että ei pistä edes vihaksi. Meidän viljelykset voidaan kastella järvivettä pumpaten. Vaan kun maailmassa on paljon enemmän muuta, kuin puutarhaa. Vielä kerran: Sadetta, pliis!

Alla kasvimaa ja kasvulavat hennosti harsotettuina.

  Nyt alkaa viisarit lähestyä kriittistä pistettä, eli Emmerdalen alkua. Siis seuraavaan kertaan.