Mutta perjantaina minä hakkasin "lärväkkeet" katolle, Joni kärräili puita. Minulla oli assistenttina Iiris. Palahuovan asentamisesta siunautuu kosolti jätettä. Niinpä sanoin mökin ympärillä tepastelavalle tytölle, että mitäs jos haen jätesäkin, niin voit kerätä siihen roskia. Iiris ei vastannut mitään, istahti rappusille tuumailemaan. Tovi kului huopanauloja naputellessa. Yht'äkkiä Iiris tokaisi: "Hyvä ajatus, se jätesäkki!" Minä siihen naamaa totisena pitäen: "Joo, haetaanpa aitasta." Yhdessä käytiin repäisemässä rullasta säkki. Humpsautin sen auki, laitoin yhden kalvon malliksi sisään, Kun nousin telineelle, näin, kuinka Iiris työnsi yhden roskan pussiin, raapi päätään, ja lähti omiin leikkeihinsä. Ei ihan riitä vielä tytön keskittymiskyky tuollaiseen hommaan. Mutta ajatus jätesäkistä oli kuitenkin hyvä!
Välillä käytiin katsomassa katiska. Peppe-Pappa meloi, naisväki istui etutuhdolla. Ei senkään "verj'piätä" ollut pyydykseen uinut. Mutta pelastettiin samalla reissulla Iirikseltä karannut kaarnalaiva.
Katto tuli aamupäivän aikana tehtyä. Maalipinta valmistuu, kun on valmistuakseen. Ei mökkeröllä ole hätää, huolta, kiirettä.
Iltapäivällä menin Joni kaveriksi puita roudaamaan. Nyt ovat liiterit täynnä, yksi auma jäi vielä ulkopuolelle. Mutta uutta pitää kesän aikan tehdä. Puita tulee kulumaan aina vain enemmän.
Iiriksen päiväunien ja kahvin jälkeen lähdettiin usmuuttamaan Piskolaan. Vähin tuuleskeli, mutta ei haitaksi asti.
Nuorempaa väkeä....
....ja me, joilla tuskin sokeri enää suussa sulaa.
Pitihän Tainalla ja Hanelilla juoda toiset kahvit. Ja mikäs juodessa, kun sen kanssa sai uusista raparpereista tehtyä piirakkaa! Naisimmeiset kävivät Piskolan "päätalon" pihalta keräämässä meille mukaankin muutaman varren. Eli illalla herkuteltiin kiisselillä, vaniljakastikkeen kanssa, tietysti.
Äiti-Elina sai taas Iiriksen kanssa hieman jutella. Vaikka Iiris taisi jutella enimmäseen Katriinalta saatuun puhelimeen.
Tänään ei siis myöskään maalattu. Aamulla kävin ennen Iiriksen (ja Annan sekä Jonin) heräämistä uistelemaasa tunnin-puolentoista lenkin. Saalis, tai sen niukkuus, ei liene kellekkään yllätys.
Muuten päivä kului pihalla källäillessä, nurmikkoa leikkaillessa, hieman trimmailemassakin, possunfileepötköä grillaillessa, sadetta odotellessa.
Saippuakuplia alkoivat Hilppa ja Iiris puhaltelemaan. Vaan ei homma liiemmin tyttöä kiinnostanut, enemmänkin Jonia.
Saunottiin, totta kai. Iiris halusi, ja sai myös. tukkaansa letin saunan jälkeen. Ja kaulassa piti olla Annin ja Katriinan aarrearkusta eilen löytynyt koru.
Valmistelin saunomisen välillä kammarin uuniin sopivan hiilloksen. Eli meillä oli hiillosmakkaraillallinen viidelle. Iiris nakupellenä, Joni ihan tukevasti tälläytyneenä, katselivat vesi kielellään, kun Peppe-Pappa joskus lahjaksi saaduissa, erään vanhainkodin jäämistön huutokaupasta ostetuissa flanellikalsareissa, suoritti vaativaa tehtävää. Jos jostain löydätte vastaavia pukineita, ostakaa pois, ilman empimistä. Ovat ihan ykkösluokan saunanjälkeistavaraa!
Nyt on makkarat paremmissa suissa. Iiris menossa nukkumaan. Alkaa tyttö olla yliväsynyt, riehui isänsä kanssa viimeisetkin mehut pihalle.
Tiilikaiset lähtevät huomenna ruokailun jälkeen ajelemaan. Me huokaistaan hetki, poistutaan maanantaina aamukahvilta, palataksemme lauantaina.
Että sellaista. Minä taidan vetäytyä pseudonyymin Lars Kepler ihmisten tietoisuuteen tuoman Joona Linnan pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti