keskiviikko 17. toukokuuta 2017

VALMISTAUTUMINEN

  Kolmatta päivää Hollolassa. Valmistaudutaan perjantain lähtöön haalimalla reissuvihkoon kirjattua tavaraa. Suurinpana, niin kooltaan, kuin kustannuksiltaan, ovat maalit. Tuvan ilmeen uusimiseen on nyt varattu värejä seuraavasti: 9 litraa lattiaan, 9 litraa seiniin, 9 litraa kattoon, litra leivinuunin fasadiin, 2,7 litraa uunin muuhun osaan. Lisäksi leikkimökkiä varten 2,7 litraa seiniin sekä litra oveen ikkunanpuitteisiin.
  Muihin hankintoihin lukeutuvat mm. kipinäpelti leivinuunin eteen, 5 kg siemenperunoita (siikli), kuokka, aarin verran harsoa, sekä porkkanan, punajuuren ja herneen siemeniä. Muita siemenpussukoita on jo saareen edellisellä reissulla viety.
  Ai niin, ja uusi akku veneeseen piti hankkia. Haneli oli ladannut sen talven jäljiltä. Kuitenkin viime lauantaina se hädin tuskin jaksoi starttia pyörittää. Laiton lataukseen liki vuorokaudeksi. Sunnuntaina ajoin vain pienen lenkin. Kun maanantaiaamuna lähdettiin, oli taas siinä ja siinä, että jaksoi liikauttaa vauhtipyörää. Heti Lahdessa menin Akku-Ässään. Testeri näytti, ettei virtalähteestä kalua saa. Joten uusi piti hankkia. Taas sain muutamia vihjeitä ylläpitoon ja käyttöiän maksimointiin. Mutta 3-4 vuotta nuo veneakut palvelevat, se on leikitön totuus.
  Eli tavaraa on taas menossa. Voipi olla, että jo aiemmin ostetut kaksi aurinkotuolia eivät vieläkään mahdu kyytiin. Elina on taas lähdössä Piskolaan, ja vie parine kasseineen oman tilansa, vaikka ei järin kookas tätä nykyä olekkaan. Onneksi Hannilan Hannu sanoi, kun äsken soiteltiin, että he saavat laiturin säätöjalat mahtumaan omaan autoonsa. Meille ei toisiaan mitään olisi sopinutkaan, paitsi jättämällä pois jotakin turhemasta päästä. Kuten esim. Hilpan. Noh, vitsin tapainen tietysti, kömpelö sellainen. Koettakaa kestää.

  Pikku hiljaa alkaa luonto vihertää, lopultakin! Kunpa tulisi päivän maatiassade, niin johan muuttuisi ympäristö hetkessä.
  Satakoon minkä sataa, perunaa laitetaan maahan ensiviikon alussa. Siementen istutus jäänee suuremmilta osin hieman myöhäisemmäksi. Joka tapauksessa pian noissa maisemaissa taas ollaan.


 Lokitkin ovat luultavasti vetreämpiä, kuin muutamassa plusasteessa tuulisella luodolla.


  Lauantaina on edessä laituritalkoot. Varmaankin maanantaina istutetaan perunat. Voi olla, että maalaushommiin ryhdytään vasta myöhemmin; Tiilikaiset tulevat luultavasti keskiviikkoiltana muutamaksi päiväksi saareen. Leikkimökki pitää kuitenkin saada harjaan. Jos Hanelille sopii, tiistaina sen voisi kasata.  
  Ei kannata enempää aikatauluttaa, ja nuo edellä mainitutkin ovat ohjeellisia. Mennään tilanteen mukaan. Yritän siihen oppia. Vaikka mielenlaatuni on sellainen, että kaikki asiat tulee vähintään mielessä laitettua aikajanalle. Kai juurtumaa ammoisilta työmaamestariajoilta. Oikeasti tuo piirre on sitkeässä. Meinaavat läheisetkin joskus hermostua. Ainakin naureskelevat meikäläisen kohellukselle. Mutta minkäs teet; tottumus on toinen luonto. Pitää tosissaan yrittää ottaa käyttöön uusi tapa, eli rakennella kolmas luonto.
  
  Katselin illalla lähes loppuun asti Suomen pelin. Kyllä oli joukkueilla eroa; toinen pelasi jääkiekkoa ja teki maalin, kun katsoi tarpeelliseksi, toinen sähläsi, hätiköi ja panikoi. Liekö pääkopassa itänyt ajatus, että USA on jatkossa sopivampi vastus kuin Venäjä? Vaan paljon pitää muuttua, mikäli pelit Leijonien osalta jatkuvat huomisen jälkeen. Mutta kaikki on mahdollista.

  Mr. President Trump jatkaa valitsemallaan tiellä. Toteaa vain, että hänellä on presidenttinä presidentin oikeudet tehdä sitä sun tätä. Kuinka kauan riittää kansan enemmistöllä malttia ja sietokykyä? Ja jos se loppuu, niin mitä sitten? Vastaan itse asettamaan kysymykseen: "En tiedä".
  Kun katselin uutisista Trumpin ja Erdoğanin tapaamista, ajattelin, että siinäpä varsinaisen veijarit. Liekö Donald saanut vieraaltaan oppia siitä, kuinka presidentin valtaoikeuksia suurennetaan? 
  Eikö Trump ole lähdössä reisuunkin? Saudi.Arabiaan, Israeliin ja Eurooppaan, muistelen. Mitä lie sammakoita odotettavissa, kesken kutuajan. 

  Mutta matkustaa mihin matkustaa. Minä tiedän, minne me matkustamme. Juuri eilen, kun loven varantoon tehneet maalit ja tykötarpeet oli maksettu, puhuttiin, että ei siellä niin usein maalata. Tuskin enää meidän toimestamme nyt työn alle tulevia ainakaan. Ja jos tuo lysti maksaa suunnileen yhden hengen lomaviikon aurinkorannoilla, on se hintansa väärti. Eikä me edes käydä aurinkorannoilla, joten tuvan voisi tuolla laskuopilla maalata kaksi kertaa vuodessa. Ei kuitenkaan taideta maalata. Mutta kammaria kai ehostetaan lämpötaloudellisessa mielessä. Samassa remmakassa uusiutuvat pinnatkin. Siihen menee toisen etelänreissu, eikä taida piisata, kuin alkunylkyyn. Pitänee ottaa kottia ensi vuoden lomamatkoista.

  Tällaisia mielessä tänään. Seuraava raportti luultavasti Luonterin tienoilta. T. tiukkakatseinen veneilijä uuden akun inspiroimana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti