LÄHTÖ MENNEISYYTEEN

  Palattu on. Eli ollaan. Rauhallisia maanantaiaamuisia teitä ajeltiin. Nyt on postiloota tyhjennetty, sisältö seulottu, tuloksena nippu roskapostia ja minun hammaslääkärilaskuni. Pihat havaittu sen kaltaiseksi, että ruohonleikkuu saa jäädä lähemmäs lauantaista paluuta Anttolaan. Kirjastossa ja Lidlissä käyty. Valokuvat siirretty pc:lle. Hilppa tsiikaa tallenteelta "Hakekaa kätilöä", minä kirjoitan.

  Jos ihmettelette blogin otsikkoa, ette ole ihan hakoteillä. Niin ihmettelen minäkin. Se vaan putkahti mieleen. Nimittäin "Paluu tulevaisuuteen" on niin sipsun syömä, että jotain muuta piti keksiä. Entä miksi blogin otsikoksi ylipäätään olisi pitänyt laittaa "Paluu tulevaisuuteen"? Erittäin hyvä kysymys, kuten politiikoilla on tapana sanoa, kun he haluavat voittaa aikaa. Vastaankin, kotvan pohdittuani, että yhtäältä ei miksikään, toisaalta ehkä ei ylipäätäänkään. Minussa taitaa piillä salainen poliitikko.

  No niin. Tiilikaiset sitten olivat kesänavausreissulla saaressa. Ilo ja onni saada seurata Iiris-tytön touhuilua. Lapsen vilpittömyys, uteliaisuus ja eduntavoittelun ulkopuolella oleva  hyväntahtoisuus on jotain sellaista, mikä tuppaa vuosien saatossa unohtumaan. Hienoja hetkiä ihmisen elämässä. Eivätkä pienet kolhut ja kömmähdykset nuorta ihmisenalkua kauaa vaivaa. Eiku ylös ja etteenpäin!

  Iltana muutamana Iiris, kotvan äitinsä kanssa unta haettuaan, pyysi Hilppa-mummaa nukuttajakseen. Kuulin, kuinka tytöllä riitti puhuttavaa. Kun Hilppa Iiriksen lopulta nukahdettua tuli tupaan, kysyin, että mitä kaikkea te puhelitte. Hilppa kertoi, että kaiken laista. Että Iiristä oli alkanut kiinnostaa sukulaisuussuhteet. Tyttö oli kysäissyt yht'äkkiä: Mumma, oletko sinä äiti?"

  Hilppa siihen: "Olenhan minä, sinun äidin äiti".

  Iiris oli ollut tovin hiljaa ja lopulta sanonut: "Mutta Peppe on minun paras kaveri!"

  Kyllä Peppe-papan mieltä lämmitti!

  Tuo Iiriksen aprikointi sukulaisuudesta jountui varmaan samana päivänä tapahtuneesta. En ollut paikalla asiaa kuulemassa, mutta kerrottuna se kuulosti seuraavan laiselta:

  Anna, Hilppa ja Iiris olivat istuksineet kahvipöydässä. Aikuiset olivat alkaneet muistelemaan Onni-pappaa, Hilpan isää. Onni kuoli jo vuosikausia sitten, kun Anna oli lapsi. Siinä sitten oli tullut sanottua, useaan otteeseen, että pappa on kuollut. 

  Tiilikaisille on piintynyt tapa kutsua Jonia papaksi. Niinpä epätietoinen Iiris oli mennyt omia yliopistojuttujaan tutkivan Jonin luo, ja sanoa paukauttanut: "Pappa, sinä olet kuollut!"

  Siitä oli alkanut asioiden ruotiminen. Joni, taiteilja kun on, oli piirtänyt Iirikselle sukupuun selvennykseksi. Ehkä asia ei ollut täysin kristallisoitunut tytön mielessä, koska se unta tavoitellessa alkoi vaivata.

  Omia, joskus aikuisesta huvittaviakin teitä kulkevat lapsen mietteet. Mutta kyllä niissä oma vissi logiikkansa on. Eivät he ihan tyhjästä ajatuksiaan taio. Sattaa vaan olla vaikeaa huomata, mitä polkuja ovat mielessään tallaneet.

  Avokkaaseen jäivät kylvöt ja istutukset harsojen alle. Eilen vähän peittoja raoteltiin. Ei vielä näkynyt pottua, punajuurta, ei paljon muutakaan. Salaatti ja pinaatti olivat sentään jo hieman päätään nostaneet. Kylmää on taas koko viikoksi luvassa, joten harsot eivät varmaankaa ole haitaksi. Mielenkiinnolla odottelen tulevaa lauantaita.
  Kukkapenkkeissä jotkut kasvit ovat alkaneet kukkia. Vartta lykkäävät muutamat. Tuo alla oleva ei kuki, on muuten vaan ihan korean näköinen.

  Pupuperhe jäi pihapiiriin asustelemaan. Monta kertaa päivässä, varmimmin iltaisin ja aikaisin aamulla, näkee pikkupupuja milloin missäkin, emon viillettämässä hieman kauempana. Kun tänä aamuna menin ennen kuutta aamukevennykselle, oli yksi pikkuinen noussut toiselle rappuselle. Oliko tulossa kylään? En ehtinyt kysyä, kun se kirmasi aitan nurkalle kököttämään. Jätin huutelematta perään. Ajattelin, että ei se kuitenkaan kyläilemään pääse, kun me lähdetään pois.

  Jokunen päivä täällä kotona ilmapiiriä haistellaa. Isompia puutteita, niiden myötä hankintoja, ei tiedossa ole. Ihan saadaan levon kannalta ottaa.
  On näköjään niin, että kun leipätyö on jäänyt taakse, mennään mökille raatamaan, tullaan Hollolaan lepäämään. Ennen aherrettiin maalikylissä, mentiin mökille lepäämään. Häränpyllyä saattavat asiat nakella, kun elämäntilanne vaihtuu. Ei se haittaa. Parempi kaava tämä minulle, meille, uskallan sanoa, on. Ja ehtii sitä saaressakin huilatakin. Kunhan tuvan ja leikkimökin maalaus on tehty (toivottavasti kesäkuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla), ei isompia projekteja ole aikomus ennen loppukesää tehdä. Vedetään henkeä, minkä nyt heinäkuusta alkaen sienessä laukataan, toivottavasti.

  Nyt muihin askareisiin, mitä ne lienevätkään.

Loppuun saunapuhdasta Iiristä.