PUU(TAR)HAA JA PUPUJA

  Kuusi päivää ollaan tällä rupeamalla täällä oltu. Jos lähimuistini ei ihan täysin petä, on noissa päivissä ollut yksi, jolloin ei satanut lunta. Eilenkin tuli pieniä kuuroja vähän väliä. Myös tänään, niukasti tosin. Ja joka ainoa yö on ollut pakkasen puolella. On täällä ennenkin toukokuussa viikonloppua pidempiä ajanjaksoja vietetty, mutta ei näin lumirikkaita. Kuten sanottua, eivät vuodet ole veljiä keskenään. Sehän on vain rikkautta. Kutenkin, ihan rehellisesti: mieluummin heiluisin pihalla bermudoissa ja t-paidassa, kuin pilkkihaalarissa. Vaan en valita.

Hyvä täällä meillä olla on, 

vaikka ilma kalsa, kuosi muodoton.

  Eilen mylläsin jyrsimellä vajaan aarin, ehkä noin puoli kapanalaa. Läntti piti vielä tänään lapiolla kääntää. Juuria ja kiviäkin piisasi. Hilppa veteli rautaharavalla isommat juuret pois. Siihen tällätään seuraavalla reissulla vähän pottua, joku rivi hernettä ja ripaus porkkanaa, ehkä myös pikkasen punajuurta.

 Samoin laitetaan kasvulavat kasvamaan salaattia, pinaattia, tilliä, basilikaa, kesäkurpitsaa, kehäkukkaa. Useampivuotista tilliä ja ruohosipulia siellä jo on.
  Salaattia pitänee laittaa yksi lavantäysi. Onhan kotijäniksellä koko iso perhe huolletavanaan. No, tosiasiassa kävi jokunen pupu viime kesänäkin salaattihalmetta maistamassa. Mutta ei kai ollut suunmukaista. Vähän vain näykkivät, joten meille riitti tavaraa kesäkuun lopulta syyskuulle saakka.

  Eilinen pupuperhe kävi vain näytillä. Kun jätettin ne rauhaan, pysyteltiin poissa pihapiiristä, olivat ne tunnin kuluttua kadonneet. Uljaan emonsa johdolla.

  Aamulla ensitöikseni sörnäytin Piskolaan palauttamaan jyrsimen. Olin laittanut kalenteriin muistutuksen: "Tankkaa jyrsin, rivesäkki Hanelille". Noteerasin muistutuksen. Kun ennen kahdeksaa lontustelin rantaan pilkkihaalariin sonnustautuneena älysin tankata veneessä odottelevan jyrsimen. Ja eiku matkaan! Koukkasin vaihtamassa muutaman sanan rannallaan olleen naapurin isännän kanssa. Siitä rehvakkaasti matkaa jatkamaan, kunnes Leppäniemessä muisti palautui ilman pätkimistä. Suoritin tyylipuhtaan u-käännöksen. Siellä se odotteli, venevajassa, rivesäkki. Mutta sanottakoon mitä sanotaan; muistin sen!

  Haneli oli lähdössä laskemaan ahvenverkkoja, joten jeesasin velipoikaa, kun lainatavara oli palautettu, kuppi kahvia hörpitty. Sappulanselällä ei ole norppia, joten ei myöskään verkkorajoituksia. 

  Päätettiin Hannilan Hannun kanssa, että turha odotella luultavasti pitkässä viivassa olevaa vedenpinnan nousua. Reilun viikon kuluttua, la. 20.5. laituriurakka suoritetaan. Osapuolet on iformoitu, ja Heguli on hälytetty kaivinkoneineen ja traktoreineen valmiuteen. Perjantaina, 19.5., tännetulomatkalla, tavataan Hanniloiden kanssa Kuortissa rautakaupassa, mistä ostetaan säätöjalat laituriprojektiin.

   Aamupäiväisen maankäännön jälkeen päätin, että tänään en tee, kuin pakolliset hommat. Niitä oli vain kammarin uunin lämmitys. Se on nyt palamassa. Voin siis keskittyä pakollisten sijaan valinnaisiin tehtäviin. Niihin lukeutuu mm. bloginkirjoitus. Sitä olen hetken aikaa touhunnut.
  Kahvit juotiin äsken. Rauhallista yhä saaristossa on. Vene on harvoin nähty kummajainen. Luultavasti kohti viikonloppua sään lämpenemisen edesauttamana venetiheys suurenee. Onneksi näillä seuduilla tuo kuuluisa KO (kusipääosamäärä) ei oleellisesti kasva, vaikka ihmismäärä lisääntyy. KO:han on Kurt Vonnegutin aikoinaan lanseeraama termi, mikä tarkoittaa kusipäiden lukumäärää per neliökilometri. Hui hai eli Jäähyväiset yksinäisyydelle! "Appoavoin majava" oli muistaakseni Vonnegutin jossain kirjassaan käyttämä ilmaus naisen sukupuolielimestä. Kurt-herra oli mainio kirjailija. Pitää ruveta kertaamaan hänen teoksiaan. Muutama löytyy omastakin hyllystä, mutta en ole vuosikausiin miehen tuotantoa lukenut, joitain opuksia en vuosikymmeniin.
  Summa summarum: Ken tykkää Kurtista, ei hevillä otsaansa kurtista!

  Huomenna taidan myös ottaa löysäillen. Ehkä ap. pari tuntia polttopuun kärräystä. Ip. ajattelin lähteä ulapalle. Vedän uistinta, jos siltä tuntuu. Kiertelen vähän saaria ja luotoja norppahavainnon toivossa. Saaret ja luodot onkin asianmukaista kiertää, veneellä liikuttaessa. Joskus nuoruudessa, pakko tunnustaa, on jokunen jäänyt kiertämättä. Ai niin: huomenna taitaa olla Suomella päiväpeli Norjaa vastaan. Näkkyypähän, millä mielellä olen. Joko katson, tai sitten en.
  Leivinuuni vielä huomenna lämmitetään. Hilppa loihtii lihamurekkeen sinne laitettavaksi. Samoin illan kahussa saunotaan.

  Sunnuntaista ei vielä tiedä. Ei täällä kolmiloikkaa viitsi hypellä, joten jotain tulee puuhailtua, luulen. Raivaussahan kanssa voisi lähteä kulkemaan, mutta kun unohdin kotiin jo monta viikkoa sitten ostamani visiiri/kuulosuojain-yhdistelmän. Unohdin, vaikka se minulle tuiki harvinaista onkin. En siis ehkä lähde raivaussahailemaan. Tykkään silmälaseistani. Ja näkökyvystäni myös.

  Manantaina, heti aamulahvilta, lähdetään Hollolaan. Eläkeläisen etuja; ei tarvitse paluuruuhkissa usmuutella. Viikon päästä perjantain taas tullaan, puolitoista viikkoa ollaan. Slloin on uudet hommat esissä, vanhat odottamassa.